New York, New York

Reissusta on kotiuduttu, mutta kroppa hakee vielä oikeaa vuorokausirytmiä. Toisaalta, en tiedä onko se niin huono juttu, jos menee ennen puolta kymmentä nukkumaan ja herää puoli kuusi, maanantaina kun alkaa taas työt. Miten aika meneekin näin nopeasti?! Tässä omia kohokohtia matkasta ja muutama vinkki, jos itse olet suunnistamassa New Yorkiin.

Kulkeminen:

JFK-Manhattan -välin tulimme metrolla. Lentokentän alueella kulkee ilmainen Airtrain, mutta viimeinen pysäkinväli Terminal 8- Jamaica maksaa $5. Lisäksi tulee dollarin lisämaksu MetroCard-lipukkeesta. Lippu maksetaan Jamaica- asemalta poistuttaessa. Lippuautomaateista saa ostettua myös muita lippuvaihtoehtoja, tosin meidän haluama 7 päivän / 30 dollarin lippu tuli hankkia Jamaica- aseman metrotunnelista. Ehkä tällä pyritään välttämään ruuhkaa kyseisillä automaateilla, tai sitten jenkkilogiikka ei vain mene yksiin minun järkeilyn kanssa. En huomannut katsoa kelloa kentältä lähtiessämme, mutta kokonaisuudessaan matka-aika Midtownissa sijaitsevaan hotelliin oli noin 1,5 tuntia. Paluumatkan jouduimme tulemaan taksilla, jolloin matka-aika oli hieman reilun tunnin.

Tähän väliin on mainittava erityiskehut hotellillemme. Iroquois sijaitsee aivan mahtavalla paikalla 5th ja 6th Aven välissä Midtownissa, siitä on lyhyt matka niin Times Squarelle, Port Authorityn bussiasemalla, Grand Centralille kuin monen linjan metroasemillekin. Lisäksi palvelu oli hyvää, hotellin concierge teki viimeisenä päivänä tunnin töitä selvittääkseen lentosotkua, jota ei sitten ollutkaan (kiitos Supersaver, en koskaan unohda) ja huone oli siisti ja sopivan kokoinen. Hotellissa on ilmainen wifi (aivan ehdoton!), New York Times tuodaan huoneeseen ja naapurissa sijatsee hyvä The Red Flame Diner, jossa kävimme kahtena aamuna aamiaisella.

(kuva: www.mta.info)

New Yorkin metrokartta on äärimmäisen kätevä, turistikarttoihin se onkin painettu valmiiksi. Kannattaa kuitenkin aina tarkistaa, meneekö kyseinen sisäänkäynti Downtownin vai Uptownin suuntaan, ennen kuin leimaa kortin. Tuossa meidän viikon kortissa se nyt ei sinällään merkitse, mutta jos kortille on ladannut rahaa, ei sitä saa enää takaisin. Rakennustöiden vuoksi jotkin pysäkit saattavat myös jäädä välistä, niin arkena kuin viikonloppuna. Asiasta infotaan kyllä kuulutuksissa ja myös paikallisissa aamun tv-ohjelmissa, mutta kuulutuksiin täytyy keskittyä (ja toivoa, ettei kukaan puhu kovin kovaan ääneen metrossa).

Koska alkuperäisistä ennusteista huolimatta sää suosi meitä joka päivä, kuljimme todella paljon kävellen. Hitaampaa toki kuin metrolla, mutta näimme paljon enemmän ja kaupungista sai mielestäni paljon kattavamman kuvan. Taksia emme käyttäneet Manhattanin sisällä, mutta ihmiset todella nappaavat niitä "lennosta", aivan kuten elokuvissa.

Nähtävyydet:

Hankimme turisteille suunnitellun CityPASS- paketin, joka sisältää kuusi eri kohdetta, osa on valinnaisia. Paketilla säästää lippukuluissa kohteista riippuen useamman kympin ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin. Kannattaa lukea "fine print" parissa kohtaa, 9/11 Memorial & Museum -kohteeseen pääsee passilla vasta klo 14 jälkeen ja Empire State Buildingin iltavierailun voi tehdä vasta klo 22 jälkeen. Ei mielestäni kuitenkan kovinkaan rajaavaa, muut menot voi hyvin suunnitella noiden aikojen ympärille. Vihkon lipukkeissa on myös muuta tärkeää tietoa muun muassa siitä, mille tiskille pitää mennä. Nopeuttaa kun katsoo ne valmiiksi, aika harvaan paikkaan jouduimme oikeasti jonottamaan pidempään kuin vartin verran.

Omia suosikkejani olivat nähtävyysristeily, jolla kävimme heti ensimmäisenä päivänä sekä Empire State Building. Risteilylaiva lähti Hudsonin rannasta ja kiersi Vapaudenpatsaan kautta toiselle puolelle Manhattania ja tuli sitten samaa reittiä takaisin. Kaupungin hahmottaa kivasti mereltä käsin ja kuvausmahdollisuudet ovat hyvät. Pidin myös risteilyn "selostajasta", joka kertoi kohteiden ja New Yorkin historiasta. Empire State Buildingiin pääsee saman päivän aikana kahdesti, kävimme heti aamusta ja illalla yhdentoista jälkeen. Näkymät ovat hienot jo päiväsaikaan, mutta illalla valomeri on upea. Eihän sellaista muualla näe.

Turistikarttoihin on merkattu myös paljon eri nähtävyyksiä, eikä kaikesta tarvitse maksaa. Keskuspuiston kohteet jäivät meiltä osin näkemättä ajan rajallisuuden ja puistossa olleen tapahtuman vuoksi, mutta pitää sitä jotain olla ensi kerraksikin. Nähtävyyksiä on myös monenlaisia, toisille Palace, METin portaat ja Empire State ovat ihan toisesta syystä tuttuja, samoin eräätkin West Villagessa sijaitsevan talon portaat sekä suhteellisen lähellä olevan talon julkisivu. Pienellä taustatyöllä löytää helposti tv:stä tuttujen paikkojen osoitteita, jos ne oikeasti ovat olemassa. Tämänkin vuoksi hotellin ilmainen wifi on mielestäni aivan ehdoton. Ja ne osoitteet kannattaa kirjoittaa itselleen ylös, niin ei sitten tarvitse miettiä paikan päällä, että mikähän se oli. Ei sillä, että niin olisi meille käynyt. Kovinkaan monesti.

Ostokset:

Muistan kaverini kertoneen jo vuosia sitten alekylästä, joka sijaitsee noin tunnin bussimatkan päässä Manhattanilta. Kyseinen kylä on Woodbury Common Outlet, jossa vierailimme toisena päivänä. Paikka on siisti ja viihtyisä, kaupat sijaitsevat pienissä puutaloissa jalkakäytävien varrella. Oikeasti siis kylä, ei mikään alennuslaarihelvetti. Monisakarainen rakenne oli aluksia vähän hankala hahmottaa, mutta kaikki kiinnostavat kaupat tuli käytyä läpi. Tähän reissuun kannattaa varata koko päivä ja reilusti luottorajaa. Teimme itse täällä isoimmat hankinnat, suurin osa liikkeistä myy tuotteita 40-60% alennuksella. Tavara saattaa olla ehkä edellisen kauden, mutta minulle on ainakin aivan sama, onko DKNY:n musta, juuri sopivan kokoinen nahkalaukku tämän vai edellisen seasonin, itse käytän sitä useamman vuoden joka tapauksessa. Vaatteita katselin, mutta en ostanut mitään. En kuitenkaan huomannut, että myynnissä olisi ollut mitenkään rikkinäisiä tai muuten viallisia tuotteita, mistä nuo alennukset johtuisivat.

Woodburyyn kannattaa hankkia bussiliput etukäteen (voit ostaa ne täältä) ja hakea ne viimeistään edellisenä päivänä. Bussi lähtee Port Authorityn bussiasemalta, mutta liput haetaan eri paikasta parin korttelin päästä. Matkustimme heti ensimmäisellä 7.15 lähtevällä bussilla Woodburyyn. Olimme asemalla noin puolta tuntia ennen lähtöä, portille oli ehtinyt kertyä jo jonkin verran jonoa, mutta taaksemme tuli vielä muutama kymmenen ihmistä. Kannattaa siis olla ajoissa paikalla. Woodburyn päästä bussi lähti ennen aikataulun aikaa. Meille ei selvinnyt, oliko se myöhässä vai ajoissa, mutta sielläkin kannattaa siis hakeutua hyvissä ajoin pysäkille, jotta pääsee kyytiin.

Manhattanilla on kaksi Century 21 -alemyymälää, toinen WTC:n lähellä ja toinen Lincoln Squarella. Kävimme vain tuolla WTC:n lähellä olevassa. Myymälä on todella suuri, ja sen läpikäymiseen menisi varmaan vähintäänkin päivä. Katutason laukkuosasto oli kuitenkin melko hyvä, ja liike on piipahtamisen arvoinen. Mitään kovin mahtavaa ei kuitenkaan paikalta löytynyt.

Macy's sijaitsee Herald Squarella ja on ehdottomasti myös käymisen arvoinen. Itsenäisyyspäivän jälkeiset alennusmyynnit olivat juuri sopivasti käynnissä, ja jo alennetuista tuotteista sai vielä 40% lisäalen. Täältä mukaan lähti yksi Guessin käsilaukku $53 hintaan, koska eihän sitä voinut kauppaankaan jättää tuolla hinnalla (ovh $118). Myös useamman kerroksen kattava naistenvaateosasto on aikamoinen kokonaisuus, tosin hinnat designer- vaatteissa ovat paikoitellen melko kovia, aleista huolimatta.

Fifth Avenue on täynnä eri merkkiliikkeiden lippulaivamyymälöitä, joten jo pelkästään senkin kulkeminen tarjoaa shoppailumahdollisuuksia Zarasta ja Aldosta Louis Vuittoniiin ja Tiffanyyn. Kaikki eivät siis ole mitään superkalliita putiikkeja, toki niitäkin löytyy. Myös Madison, Park ja Lexington Avenuet ovat hyviä merkkiliikeiden bongauspaikkoja. Hyviä vinkkejä saa myös vastaantulijoiden paperikasseista, jokainen liike kun pakkaa kovin mielellään ostokset omaan pussiin. Täällä jos missä osataan markkinoida.

Herkuttelu:

Manhattan on täynnä pieniä ja vähän isompiakin kahviloita ja delejä, joiden ikkunat pursuavat erilaisia keksejä, kuppikakkuja ja muita leivonnaisia. Lähes joka korttelista tuntui löytyvän Starbucks, mutta myös Le Pain Quotidien näkyy monessa paikassa (mm. Bryant Park ja Central Park) sekä omalla to do- listallani olleet Magnolia Bakery ja Sprinkles löytyvät. Magnolia sijaitsi hotellimme lähellä 6th Avenuella sekä Grand Central Terminalissa, Sprinkles kuppikakkuautomaatteineen löytyi ylempää Keskuspuiston läheltä Lexington Avenuelta. Pidin enemmän Sprinklesin kuppikakuista, mutta Magnolian Banana Pudding oli maineensa arvoista. Suosittelen! Pullovesi ei sinällään lukeudu herkkuihin, mutta en ainakaan itse uskaltanut juoda hanavettä. Pulloveden hinnat vaihtelevat todella paljon, joten kannattaa vähän silmäillä, mistä sitä ostaa. Edullisimmat taisi löytyä yllättäen Empire State Buildingin lähellä olevista myymälöistä.

Viikonloppuisin kaupungista löytyy monta brunssipaikkaa. Kallein (ja samalla kaunein), johon itse törmäsin, oli Rockefeller Centerissä sijaitseva Rainbow Room, jonka sunnuntaibrunssi maksaa $95. Jos oma lompakko ei ihan tuohon taivu, mutta haluaa herkutella samassa hengessä, ravintolan vierestä löytyy Sixtyfive- baari. Juhlimme synttäreitäni täällä, lasilliset shampanjaa ja kolme jälkiruokaa eivät olleet ihan halvat, mutta meidän kahden kokonaislasku jäi kuitenkin 70 dollarin tienoille. Sixtyfiven suklaamousse on muuten paras, jota olen koskaan syönyt, joten sen kohdalla hinta-laatusuhde ($9) on enemmän kuin kohdallaan! Juomalistalta löytyy myös muuta kuin shampanjaa, ja auringonlaskun aikaan maisemat ovat kerrassaan mahtavat.

Viimeisenä aamuna kävimme brunssilla 230 Fifthissä. Paikka ei tullut meidän parin tunnin vierailun aikana täyteen, mutta meidät istutettiin ikävästi terassin laitamille, puoliksi puskiin ja aivan kiinni kahteen muuhun kahden hengen seurueeseen. Tästä iso miinus, joskin ruoka itsessään oli mielestäni $29 hintaan nähden varsin hyvää. Tarjolla oli mm. Eggs Benedict, omeletit haluttujen täytteiden kanssa, pannukakkuja ja useita salaatteja. Tänne kannattaa ilmeisesti suunnata joko isomman seurueen kanssa, jotta saa oman pöydän tai sitten puolen päivän tienoilla, kun kaikki laitapaikat on jo täytetty.

Kokonaisuudessaan matka oli onnistunut ja ikimuistoinen. Tänne on päästävä uudelleen, ja suunittelimmekin jo seuraavaa reissua talviaikaan, sopivasti jouluostoksia ajatellen. Kunhan Visa saa ensin omat rahansa, voikin alkaa vilkuilla seuraavia lentoja...

New York, I love you.

Herkkuja lahden molemmin puolin

Kaksi edellistä viikonloppua on mennyt herkutellessa, ensimmäinen Tallinnassa ja toinen Helsingissä. Kesälomaan on vielä pari viikkoa, mutta nämä minilomat ovat tulleet tarpeeseen!

Tallinnasta tarttui matkaan muutakin kuin hyviä ruokamuistoja, mm. pitkään metsästetty Guessin laukku ja lompakko sekä pullo Taittingeriä. Tallinnaan matkustaville suosittelen lämpimästä ruokaravintoloihin tutustumista. Helsingistäkin löytyvä Vapiano tarjosi nopeaa lounasta italialaishenkeen. Tai no, oma jonotustaktiikkamme olisi kaivannut parempaa suunnittelua nopeuden kannalta. Ravintolan ideana on se, että asiakas saa "luottokortin" ovelta, ja kortille ladataan syödyt ruoat. Lähtiessä kortti luetaan kassalla. Tarjolla on esimerkiksi risottoa ja pizzaa, ja ruoka valmistetaan tiskin toisella puolella silmien edessä. Itsepalvelua uudella tavalla, mutta ruoka oli maukasta eikä ravintolassa ollut pikaruokapaikoille ominaista kiirettä, vaikka väkeä riitti. Pääruoka-annosten hinta oli 7-10 euroa, jälkiruoat noin 4 euroa. Helsingin Vapianon hinnat ovat vähän korkeammat. Testaamisen arvoista.
 
Loistavaa hinta-laatu-suhdetta edustaa Tallinnan Vanhankaupungin puolella oleva Lusikas. Tutustuin paikkaan pari vuotta sitten Tallinnan ravintolaviikoilla. Paikka on siisti, mutta ei liian hieno, sopii siis monelle seurueelle. Alku-, pää- ja jälkiruoka sekä lasi viiniä oli yhteensä 33 euroa. Todella edullista, siis. Hotelli Telegraafin ravintola Tchaikovsky on ihastuttanut myös useamman kerran aiemmin, tosin tällä kertaa se jouduttiin jättämään väliin rajallisen ajan vuoksi. Ravintolan aamiainen on testattu  myös - ehdottomasti paras hotellissa syömäni kokonaisuus!

Helsingissä pääsin viimein vierailemaan Mattolaiturilla shampanjalla. Kaivari tarjosi muutoinkin parastaan kesäpäivän kunniaksi. Illalla suuntasimme BW-Restaurantsin uusimpaan ravintolaan, Brondaan. Björckin ja Wikbergin paikoille tyypillinen rento henki, hyvä palvelu ja jaettavat ruoat täyttivät odotukset. Alkudrinkki, kolme jaettua pää- ja jälkiruokaa sekä lasi viiniä olivat yhteensä 97 euroa. BW:n lounaita en ole päässyt vielä maistamaan, mutta listojen perusteella kadehdin suuresti Helsingin keskustassa työskenteleviä. Ehkä vielä jokin päivä.

Ystävän kanssa vietetyn tyttöjen päivän kruunasi Sokos Hotel Tornin Ateljee Bar. Xanté-Baileys-kaakao ja kattoterassin näköala olivat nappivalinta. Totesimme myös, että Helsingistä ei löydy kovin montaa "yhden drinkin paikkaa", joihin pääsisi puolen yön aikaan lauantaina ilmaiseksi eikä joudu huutamaan ääntään käheäksi. No, olen kai tullut vanhaksi. Tai olenkin, tämän vuoden synttärikakku esittäytyy seuraavassa postauksessa.

Päivän tiivisti täydellisesti yksi lause. Helsinki, I love you.

Home sweet home

Kotona ollaan, ja luonnollisesti Suomen kesä tarjoili kaatosateen heti ensimmäisenä päivänä! No, olipa aikaa purkaa laukut ja pestä pyykkiä, ja olla Nefin kanssa. Kissan hellyydenkipeydestä päätellen sillä on ollut yhtä ikävä meitä kuin meillä sitä.

Les Sables d'Olonnesta suuntasimme Nantesiin ja sieltä takaisin Pariisiin vielä kolmeksi päiväksi. Vaikka purjehdusreissu jäi odotettua huomattavasti lyhemmäksi, en ole pahoillani siitä, että näin Ranskaa ja etenkin Pariisia paremmin ja laajemmin kuin alun perin oli tarkoitus.

Suosittelen kiertämään Pariisia metrolla ja kävellen! Meidän hotellit olivat Porte de Versaillesin messukeskuksen lähellä, mutta metrolla pääsi todella nopeasti keskustaan ja nähtävyyksien lähelle. Metrokartta on myös hyvin selkeä, joten eksymisen vaara on useista linjoista huolimatta pieni jos yhtään tietää, mihin suuntaan on pyrkimässä. Hotelliksi suosittelen Mercure Vaugirardia, hinta-laatusuhde oli mielestäni erinomainen. Harmikseni hotelli oli jo täyteen buukattu emmekä saaneet huonetta sieltä viimeisiksi päiviksi. Lennot hoituivat Norwegianin kautta, ja halpalentoyhtiön kunniaksi täytyy sanoa, että koneet, palvelun laatu ja miehistön määrä olivat positiivinen yllätys. Itse kotiuduin Pariisiin niin hyvin, että tämä ei varmasti ollut viimeinen vierailu.

Entä sitten se kuuluisa ranskalainen keittiö ja sen klassikkoruoat? Luonnollisesti keskityin makeisiin; nyt on maistettu aitoa Tarte Tatinia, useampaa macaronia, creppejä makealla ja suolaisella täytteellä ja croissantteja hillolla, voilla, juustolla, kinkulla, Nutellalla... Ainoa pettymys oli todella ylikypsäksi paistettu pihvi, jonka tilasin mediumina. Kaikkia herkkuja olisin halunnut tuoda mukanani Suomeen, mutta laukkuun päätyi lopulta vain hyvin paljon Nutellaa.

Tuosta yllä olevan kuvan hyllystä valitsin 630g ja kilon purkit. Koko hylly olisi kyllä kelvannut, mutta itsehillintä on joskus ihan toivottavaa.

Pariisista löysin taivaallisen Amorino- jäätelökahvilaketjun. Amorinossa myydään mm.  italialaista gelatoa, vohveleita ja suklaata. Annoskokoja on useita ja makuja saa valita niin paljon kuin haluaa. Jos jäätelön ottaa vohveliin, tehdään tötteröstä kauniisti kukan mallinen. Ihana yksityiskohta! Tällainen putiikki saisi tulla Suomeenkin, uskon että ainakin Helsingissä voisi olla riittävät markkinat. Amorinossa myytiin omaa reseptikirjaa, ja se oli tietysti pakko hankkia. Kirjan kuvat ovat kauniita ja reseptit suhteellisen yksinkertaisia. Vielä en ole ehtinyt testaamaan yhtäkään, mutta mansikkasorbetti ja hasselpähkinäjäätelö ovat testilistan kärjessä.

Champs Elyséen Swarovskin liikkeestä sain etukäteisenä syntymäpäivänlahjana kaksi kaulakorua. Kristalliportaat ja kaikki kimallus aiheuttivat sen verran kovan prinsessakuumeen, että ostin itselleni vielä koruihin sopivan sormuksen. Timantit ovat ehkä tytön parhaita ystäviä, mutta eivät nuo kristallitkaan kovin kauaksi siitä jää!

Tänään meillä herkutellaan suomalaisella uudella perunalla, ruisleivällä, juustolla ja sillillä. Vielä kun saan reilusti tuoreita mansikoita, kirsikoita ja mustikoita, ei haittaa vaikka vesisade jatkuisi viikon. Nyt pitäisi vielä päättää, mitä kuvia teetetään ihan perinteisiksi valokuviksi, jotta saadaan tyhjille seinille jotain persoonallista katseltavaa. Eiffel- tornista täytyy varmaankin koostaa useamman kuvan kollaasi, oli se vaan niin ihana.

Suunnitelma B

Pääsimme lähtemään La Rochellesta päivää myöhemmin kuin alun perin oli tarkoitus. Aluksi Atlantti näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, oli sopiva tuuli ja pienet laineet. No, Biskajanlahti päätti sitten ottaa minulta luulot pois. Vastatuuli ja aallot kasvoivat samaan tahtiin merisairauteni kanssa, ja seitsemän tunnin jälkeen saavuttiin illaksi Ile d'Yeun sijaan paljon lähemmäs Bourgenayhin. Oma olotila oli sitä luokkaa, että purjehtiminen riitti tällä erää. Minä ja J jatkoimme aamulla taksilla Les Sables d'Ollonneen ja muut suuntasivat takaisin merelle.

Les Sablesin hotelli sattuu olemaan sopivasti aivan meren rannalla ja pienen chocolaterien naapurissa! Tämä sopii arvatenkin paremmin kuin hyvin minulle. Paluulentomme Helsinkiin lähtee Pariisista vasta 3.7., joten vierailemme mahdollisesti vielä Nantesissa ja Le Mansissa matkan varrella. Alun perin kun oli ajatuksena purjehtia vielä Ile d'Yeulta Brestiin ja matkustaa sieltä Pariisiin.

Toivon turvallista matkaa ja paljon myötätuulta C'est la Vien miehistölle. Ehkä se Saaristomeri kuitenkin riittää jatkossakin itselleni. Nyt jää vielä enemmän aikaa Ranskan herkuille!

Matkalla

Noniin, Pariisista on nyt nähty parhaat palat ja tänään matkattiin La Rochellen satamaan nopealla TGV- junalla. Pariisin ehdoton kohokohta oli Eiffel- torni, mutta myös leipomot ja jäätelökioskit keräsivät pisteitä.

Veneen varustelu alkaa huomenaamulla, mutta itse taidan suunnistaa ensimmäisenä lähimpään ruokakauppaan etsimään mahdollisimman suuren Nutella- purkin. Jaksaa sitten paremmin.