Brita-kakku Schwarzwaldin tapaan

Nyt on loma! Loman kunniaksi vein töihin Brita-kakun, se kun on kesäinen herkku ja kivaa vaihtelua ihan perinteiselle täytekakulle. Suhteellisen huonon alkukesän vuoksi kotimaiset mansikat eivät vielä ole parhaimmillaan, mutta (ulkomaisilla) kirsikoilla olen herkutellut jo useasti. Kirsikat päätyivät myös tähän lomakakkuun, johon hain inspiraatiota Schwarzwaldista, eli kirsikka-kerma-tummasuklaa- yhdistelmästä. En välitä kermavaahdosta, mutta vaniljakastikkeesta, rahkasta ja jogurtista saa raikkaan vaihtoehdon. Tästä reseptistä riitää kahteen 22-senttiseen irtopohjavuokaan tai pienelle uunipellille.

75g voita huoneenlämpöisenä
1dl sokeria (Siro)
4 keltuaista
1dl (kakku)vehnäjauhoja
0,5dl perunajauhoja
1-1,5tl leivinjauhetta
3rkl maitoa

Voitele ja jauhota irtopohjavuoat. Jauhotus helpottaa valmiin kakun irroitusta ja auttaa marenkia nousemaan kauniimmin, kun se ei jää vuoan reunaan kiinni. Vaahdota pehmeä voi ja sokeri vaaleaksi ja kuohkeaksi. Lisää keltuaiset yksitellen ja vatkaa hyvin jokaisen jälkeen. Sekoita keskenään jauhot sekä leivinjauhe ja lämmitä maitoa hieman, jos se on jääkappikylmää. Kädenlämpöinen riittää hyvin. Lisää jauhoseos sihdin läpi ja maito vuorotellen 3-4 erässä, vatkaa hyvin jokaisen lisäyksen jälkeen. Jaa taikina kakkuvuokiin / kumoa leivinpaperilla vuoratulle pellille ja levitä ohuesti tasaiseksi kerrokseksi. Tämä on ainakin itselleni se eniten hermoja vaativa vaihe.

4 valkuiasta
2dl sokeria (Siro)

Vaahdota valkuaisia kunnes vaahtoon alkaa syntyä pehmeitä huippuja. Lisää sokeri lusikallinen kerrallaan, vatkaa koko ajan. Marenki on valmista, kun vaahto on kiiltävää, jämäkkää ja sokeria ei enää tunnu sormissa. Jaa marenkivaahto vuokiin ja levitä varovasti taikinapohjan päälle. Ruokalusikan kupera pohja on hyvä tähän. Kovin suuria huippuja ei kannata tehdä palamisen välttämiseksi, mutta epätasainen pinta on ominainen Brita-kakulle. Paista kakkupohjia 175- asteisen uunin alatasossa noin 25 minuuttia, uunista riippuen. Jos marenki ottaa kovasti väriä, laske lämpötilaa 150 asteeseen. Marenki kohoaa uunissa, mutta laskee jonkin verran jäähtyessään. Anna pohjien jäähtyä vuoassa / pellin päällä. Reunoja voi varovasti irrottaa hammastikun avulla jo lämpimänä, mutta vuokaa ei kannata avata.

1dl vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
200g vaniljarahkaa
0,5-1dl paksua kreikkalaista jogurttia (esim. Valio)
kirsikkahilloa maun mukaan (esim. Bonne Maman)
1 litra tuoreita kirsikoita
100g tummaa suklaata

Vaahdota vaniljakastike ja sekoita tasaiseksi rahkan ja kreikkalaisen jogurtin kanssa. Seos saa olla paksua, mutta valuvaa. Pilko kirsikat ja raasta suklaan sileältä puolelta lastuja pitkällä, ohuella veitsellä. Irrota alempi kakkupohja varovasti vuoasta ja leivinpaperista / leikkaa uunipellillä oleva pohja puoliksi ja aseta tarjoilualustalle. Levitä reilu puolet rahkaseoksesta päälle, ja lusikoi hilloa maun mukaan pinnalle. Hillon voi toki myös sekoittaa vaahdon joukkoon. Levitä puolet kirsikoista ja suklaalastuista hillon päälle. Lisää toinen kakkukerros, tiputtele loppu rahkaseos kakun pinnalle ja lisää kirsikat ja suklaa. Brita- kakku kannattaa kasata vasta juuri ennen tarjoilua, jotta se ei ehdi vettyä.

Kirsikoista voi myös jättää osan kokonaisiksi ja dipata ne sulaan suklaaseen. Näin ne ovat valmiita koristeita, kunhan saavat jähmettyä jääkaapissa hetken. Suklaakirsikat ovat kyllä herkkua ihan sellaisenaankin, sillä aina ei jaksa leipoa.

Nyt alkaa suhteellisen armoton pakkaus (ja karsinta,) sillä huomenna reissaan Nefin kanssa Helsinkiin ja sunnuntaina suuntaan viimein Atlantin toiselle puolelle New Yorkiin! Ihanaa viikonloppua, nauttikaa kesästä, se kun ei välttämättä täällä kestä kovin pitkään. Reissukuvia on varmasti luvassa Instagramin puolella. Enkä edes pahoittele niiden määrää etukäteen, koska tätä matkaa on odotettu pitkään ja hartaasti!

Mustikkakakku

Tämä kakku on kepeä, raikas ja yksinkertaisen kaunis. Siis täydellinen lämpimiin kesäiltoihin ja ulkona istuskeluun! Resepti on Donna Hayn, mutta kaupassa ei ollut hyviä passioneja, joten korvasin ne pensasmustikoilla. Toisaalta, mikä olisi näinä aikoina parempi kakuntäyte kuin kotimaiset tuoreet marjat, joiden sesonki on parhaimmillaan?

 
4 kananmunaa
110g Siro-sokeria
1-2 tl vaniljauutetta
75g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
100g vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta

Munat, sokeri ja vanilja vaahdotetaan todella vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Vehnäjauhot ja leivinjauhe sihdataan kolmesti keskenään. Lisätään puolet jauhoista (siivilän läpi) muna-sokerivaahtoon ja käännellään varovasti. Lisätään jäähtynyt voisula ja loput jauhoista (taas siivilän läpi) ja käännellään taikina varovasti tasaiseksi. Tarkoituksena on pitää taikina mahdollisimman ilmavana. Taikina jaetaan kahteen voideltuun ja jauhotettuun 20- senttiseen irtopohjavuokaan, tasoitetaan pinnat hyvin ja paistetaan 180- asteisen uunin keskitasolla noin 14-18 minuuttia. Kakkupohjat ovat valmiit, kun ne alkavat irrota vuokien reunoista ja pinta on kimmoisa. Vuokien reunat irrotetaan ja annetaan pohjien jäähtyä kokonaan.

120g creme fraichea
125ml vispikermaa
2rkl tomusokeria
2-3dl pensasmustikoita
valkosuklaata maun mukaan

Creme fraiche, vispikerma ja tomusokeri vaahdotetaan paksuksi, pehmeäksi vaahdoksi. Sokeria voi halutessaan lisätä, mutta itse pidin vaahdosta vähemmän makeana. Puolet vaahdosta levitetään toisen kakkupohjan päälle, lisätään mustikat ja valkosuklaa. Vedin suklaalevystä veitsen avulla lastuja, mutta suklaan voi myös rouhia tai raastaa, tai jättää vaikka kokonaan poiskin. Lisätään toinen kakkupohja, levitetään päälle loput vaahdosta ja koristellaan mustikoilla. Syödään hyvällä halulla heti tai hetken päästä.

Huomioitavaa:
Jauhot ja voisula kannattaa käännellä muna-sokerivaahtoon ison metallilusikan avulla. Ohut, sileä reuna rikkoo vaahtoa vähemmän kuin esim. nuolijat tai vispilä. Voisula hulahtaa helposti taikinan alle kulhon pohjalle, joten voita lisätessä on hyvä käännellä taikinaa koko ajan. Metallilusikkaa kannattaa käyttää varsinkin silloin, kun sekoitetaan valkuiasvaahtoon muita aineksia.

Kakkupohjat eivät juurikaan vety vaahdosta, joten halutessaan pohjia voi vähän kostuttaa. Paino kuitenkin sanalla vähän, sillä höttöinen rakenne vettyy nopeasti liikaa. Ja harva asia kakuissa on niin ällöttävää, kuin liian kostea kakkupohja.

Jotta rakenne saadaan ilmavaksi ja kakkupohjat kauniin korkeiksi, munat, sokeri ja vanilja vaativat pitkää vaahdotusta. Oikeasti pitkää, 12-15 minuuttia, mutta lopputulos on sen arvoinen. Oman sähkövatkaimeni ajastin pysäyttää vatkaimen viiden minuutin jälkeen, joten sillä työ on välillä hieman hidasta (laite vaatii parin minuutin jäähdyttelyn aina). Ymmärrätte varmaankin, miksi tämä KitchenAidin Artisan-herkku on ollut toivelistallani jo pitkään! Ehkä vielä jokin päivä...

(kuva: KitchenAid)

Herkkuja lahden molemmin puolin

Kaksi edellistä viikonloppua on mennyt herkutellessa, ensimmäinen Tallinnassa ja toinen Helsingissä. Kesälomaan on vielä pari viikkoa, mutta nämä minilomat ovat tulleet tarpeeseen!

Tallinnasta tarttui matkaan muutakin kuin hyviä ruokamuistoja, mm. pitkään metsästetty Guessin laukku ja lompakko sekä pullo Taittingeriä. Tallinnaan matkustaville suosittelen lämpimästä ruokaravintoloihin tutustumista. Helsingistäkin löytyvä Vapiano tarjosi nopeaa lounasta italialaishenkeen. Tai no, oma jonotustaktiikkamme olisi kaivannut parempaa suunnittelua nopeuden kannalta. Ravintolan ideana on se, että asiakas saa "luottokortin" ovelta, ja kortille ladataan syödyt ruoat. Lähtiessä kortti luetaan kassalla. Tarjolla on esimerkiksi risottoa ja pizzaa, ja ruoka valmistetaan tiskin toisella puolella silmien edessä. Itsepalvelua uudella tavalla, mutta ruoka oli maukasta eikä ravintolassa ollut pikaruokapaikoille ominaista kiirettä, vaikka väkeä riitti. Pääruoka-annosten hinta oli 7-10 euroa, jälkiruoat noin 4 euroa. Helsingin Vapianon hinnat ovat vähän korkeammat. Testaamisen arvoista.
 
Loistavaa hinta-laatu-suhdetta edustaa Tallinnan Vanhankaupungin puolella oleva Lusikas. Tutustuin paikkaan pari vuotta sitten Tallinnan ravintolaviikoilla. Paikka on siisti, mutta ei liian hieno, sopii siis monelle seurueelle. Alku-, pää- ja jälkiruoka sekä lasi viiniä oli yhteensä 33 euroa. Todella edullista, siis. Hotelli Telegraafin ravintola Tchaikovsky on ihastuttanut myös useamman kerran aiemmin, tosin tällä kertaa se jouduttiin jättämään väliin rajallisen ajan vuoksi. Ravintolan aamiainen on testattu  myös - ehdottomasti paras hotellissa syömäni kokonaisuus!

Helsingissä pääsin viimein vierailemaan Mattolaiturilla shampanjalla. Kaivari tarjosi muutoinkin parastaan kesäpäivän kunniaksi. Illalla suuntasimme BW-Restaurantsin uusimpaan ravintolaan, Brondaan. Björckin ja Wikbergin paikoille tyypillinen rento henki, hyvä palvelu ja jaettavat ruoat täyttivät odotukset. Alkudrinkki, kolme jaettua pää- ja jälkiruokaa sekä lasi viiniä olivat yhteensä 97 euroa. BW:n lounaita en ole päässyt vielä maistamaan, mutta listojen perusteella kadehdin suuresti Helsingin keskustassa työskenteleviä. Ehkä vielä jokin päivä.

Ystävän kanssa vietetyn tyttöjen päivän kruunasi Sokos Hotel Tornin Ateljee Bar. Xanté-Baileys-kaakao ja kattoterassin näköala olivat nappivalinta. Totesimme myös, että Helsingistä ei löydy kovin montaa "yhden drinkin paikkaa", joihin pääsisi puolen yön aikaan lauantaina ilmaiseksi eikä joudu huutamaan ääntään käheäksi. No, olen kai tullut vanhaksi. Tai olenkin, tämän vuoden synttärikakku esittäytyy seuraavassa postauksessa.

Päivän tiivisti täydellisesti yksi lause. Helsinki, I love you.

Juhannus-brita

Juhannuspäivän ruokapöydän kruununa oli tänä vuonna raikas brita-kakku. Tein kakun samalla Pirkan reseptillä kuin aiemminkin (mansikka-raparperibrita), mutta käytin tällä kertaa 20cm ja 22cm irtopohjavuokia. Pohjista tuli hieman korkeampia, mutta se tuskin haittasi ketään. Marenki kyllä laskee paiston jälkeen, joten ei kannata kauhistua marengin määrää heti uunista otettaessa.

Täytteen halusin pitää raikkaana, se oli myös ainakin yhden juhannusvieraankin toive. Mansikoiden ja kiivin lisäksi väliin ja päälle tuli lime-valkosuklaarahkaa (2prk) ja vaniljakastiketta (n 1,5dl) vaahdotettuna. Lisämausteena toimi lemon curd kerrosten välissä. Curdin voisi myös sekoittaa rahka-vaniljavaahtoon.

Brita-pohja toimii mainiosti monen eri makuyhdistelmän kanssa, joten vain taivas (ja vuodenaika) on rajana. Koska pohjassa on marekia, kannattaa kakku kasata vasta juuri ennen tarjoilua. Jos sitä jää, säilyy kakku paremmin jääkaapissa, kun sitä ei peitä millään. Näin kakku vettyy kosteudesta mahdollisimman vähän. Tämä herkku meni kuitenkin lähes kokonaan parempiin suihin noin vartissa...

Marjapiiras

Juhannuksen ja varsinkin kesän ensimmäisten lähi-mansikoiden kunniaksi juhannusaaton herkuttelu hoitui mansikka-mustikkapiiraalla. Mansikat (ja paljon muuta, mm. vastanostetut uudet perunat) käytiin hakemassa Mahnalassa sijaitsevalta Yrjölän marjatilalta. Suosittelen vierailua, lähiruokaa parhaimmillaan! Kesäisen marjaherkun resepti on otettu uusimmasta Maku-lehdestä (4/2014):

200g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
3 kanamunaa
2,5dl sokeria
5dl vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
2tl vaniljasokeria
100g valkosuklaata rouhittuna
1dl kevytmaitoa huoneenlämpöisenä
250g mansikoita
250g pensasmustikoita

Munat ja sokeri vaahdotetaan kuohkeaksi, paksuksi vaahdoksi. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, siivilöidään muna-sokerivaahtoon ja käännellään varovasti  sekaisin. Lisätään voisula, maito ja valkosuklaarouhe ja sekoitetaan taikina tasaiseksi. Lopuksi käännellään joukkoon noin puolet marjoista ja levitetään taikina uunipellille. Ripotellaan loput marjat taikinan päälle ja paistetaan 200- asteisessa uunissa noin 25 minuuttia.

120g valkosuklaata sulatettuna
50g mansikoita
50g pensasmustikoita

Suklaasula valutetaan raidoiksi jäähtyneen piiraan päälle ja koristellaan koko komeus marjoilla. Piirakan voi halutessaan leikata pieniksi (tai isoiksi) annospaloiksi, hieman kylmänä paloittelu on helpompaa, mutta tuoreena ja haaleana piiras on parhaimmillaan. Jos piiraaseen käytetään pakastemarjoja, en suosittele käyttämään niitä koristeluun vetisyyden vuoksi, muuten sopivat kyllä mainiosti tähänkin. Alkuperäisessä reseptissä on käytetty tavallisia mustikoita ja vadelmia, ja pohja toimii maun mukaan marjan kuin marjan kanssa, miksei myös raparperin. Juhannuksen herkkulistalla olisi vielä ainakin raikas brita-kakku ja herkkubrunssi...

P.S. Lisää marjapiirakoiden ohjeita löydät täältä.

Mangosorbetti

Tämä viikko on ollut ihanan lämmin ja aurinkoinen. Toivoa sopii, että kesä ei ole nyt tässä, vaan auringosta saisi nauttia vielä monta viikkoa.

Rakastan jäätelöä, mutta helteillä erilaiset sorbetit vievät helposti voiton. Varsinkin itse tehtynä. Tämä resepti on Donna Hay Magazinen kesänumerosta (helmi-maaliskuu).

900g mangokuutioita

55g erikoishienoa sokeria (Siro)

60ml glukoosisiirappia

180ml vettä

Tee ensin sokerisiirappi. Sokeri, glukoosi ja vesi yhdistetään kattilassa ja sekoitetaan miedolla lämmöllä, kunnes sokeri on liuennut. Nosta lieden lämpötilaa ja keitä siirappia noin minuutin ajan, mutta älä enää sekoita. Nosta liedeltä ja anna jäähdytä kylmäksi.

Tuoreesta mangosta tulee paras maku, joten suosittelen näkemään vaivaa. Tuoreen hedelmän kanssa kannattaa kuitenkin huomioida hävikki ja ostaa noin puolitoista kilo mangoa, jotta varsinaista hedelmälihaa jää 900g. Itse käytin tällä kertaa pakastemangoa, joka oli jo valmiiksi kuutioitu. Jos käytetään tuoretta hedelmää, se tulisi kuutioida ja pakastaa kuutiot kohmeisiksi ennen sorbetin valmistusta.

Puolet kohmeisista hedelmäkuutioista ja puolet kylmästä sokerisiirapista soseutetaan monitoimikoneessa tai sauvasekoittimella. Lisätään loput mangot ja siirappi ja soseutetaan taas tasaiseksi. Tämän jälkeen sorbettia pakastetaan vähintään pari tuntia ilmatiiviissä rasiassa (esim. vanha jäätelörasia). Tarjoa sorbetti sellaisenaan tai vaikka tuoreiden mansikoiden tai mintun kanssa. Reseptistä tulee noin litra valmista sorbettia.

Pieniä tassuja ja kesän merkkejä

Reilu viikko sitten meille muutti kissavauva, ja pieni Nefi- neiti on kyllä kaikessa ihanuudessaan ollut huomion keskipiste siitä lähtien. Kaikkeen täytyy päästä mukaan ja aamukuudelta pitäisi jo leikkiä. Välitön palaute seuraa, jos kaikki ei miellytä. Niinhän se on, että koirilla on isäntäväki ja kissoilla henkilökunta, se on tullut viimeistään nyt selväksi. Mutta onhan tuo karvapallero ihana, ei siitä mihinkään pääse!

Parin viikon ajan on saatu jo maistiaisia myös kesäisistä lämpötiloista, nämä säät saisi minun puolesta jatkua syksyyn saakka. Parvekekukat ovat jo (tai siis ainakin vielä) täydessä loistossa, ja viime kesänä rakennettuun kukkapenkkiinkin alkaa ilmestyä vihreää. Vielä en tosin osaa sanoa, ovatko ne kaikki vain rikkaruohoja, vai onko seassa viime vuonna istuttamiani, monivuotisiksi mainostettuja kukkiakin. Se selvinnee lähiviikkoina.

Kesän juhlakauden avaa huomenna miehen siskon valmistujaiset, ja pian on jo kesäkuu!