Made it!

Helsinki Midnight Run 2013 on nyt takana! Koville otti viimeiset kilometrit, mutta selvisin maaliin, ja aikakin parani alkukesästä viikon sairastelusta huolimatta. Sää suosi juoksijoita ja Helsinki näytti parhaat puolensa, tosin kaverille ei kauheasti pystynyt turistikierrosta tarjoamaan juoksun ohessa. Ehkä joku toinen kerta.

Massatapahtuman hurmos vaikutti kyllä tehokkaasti, ensimmäiset neljä kilometriä tuntui todella (pelottavan) helpolta, loput sitten hiljalleen vaikeammilta, mutta väliäkö tuolla. Lähes koko matkan jaksoin juosta, ja maaliin tulin ajassa 1.16.09. Tästä on hyvä talven aikana kiriä, niin ensi vuonna kirmataan Kaivarissa ja Skattalla jo paljon joutuisammin!

(Kuva: Helsinki Midnigt Run / Max Edin)

Kohta mennään!

Niin se vaan aika kuluu, ja huomenna on odotettu (ja pelätty) Helsinki Midnight Run. Stressi!

Juoksin alkukesästä Ideaparkissa 10km, ja selvisin siitä kunnialla, joten sen suhteen en jännitä. Aikaraja on 90min, se riittää kyllä vaikka joutuisi jostain syystä kävelemään pitemmänkin pätkän. Mutta kesän treenaus on mennyt, noh, kesä on mennyt. Kesäkuusta meni aikaa reissussa. Heinäkuussa en juossut metriäkään, ihan puhtaasti laiskuuden vuoksi. Ja helteiden. Elokuussa raaka totuus iski sitten päin naamaa, pakko tehdä jotain. Loistokas loppukirini tyssäsi viime viikonloppuun. Nuha, pieni kuumeenpoikanen ja kurkkukipu pakottivat totaaliseen lepoon. Tällä viikolla ainoa liikuntasuoritukseni on ollut kaupassakäynti eilen, ja olo on edelleen vähän tukkoinen. Harmittaa, ottaa päähän, ärsyttää. Onneksi juoksupaita on pirtsakka neonvihreä! (Pieni pessimisti sisälläni manaa potentiaalista migreenivaaraa värin vuoksi, mutta nyt ei sellaista voi miettiä. Lähtömme on klo 21.39, silloin on jo pimeää, hah!)

Toivon huomiselle hyvää keliä, viime vuonna satoi kaatamalla, kun Kymmenen Uutiset näytti kevennyksenä pätkän Senaatintorin lähtöalueelta. Pakkaan mukaan nenäliinoja ja pidän mielessä armollisuuden itseäni kohtaan. Halusin parantaa aikaa alkukesän tuloksesta, mutta nyt tavoitteena on päästä maaliin. Aikaa voin parantaa ensi kerrallakin. Ehkä nyt ehdin fiilistellä sitä, miten kivaa on päästä Helsinkiin juoksemaan, ja millaista ohjelmaa reitin varrella on.

(Kuva: Helsinki Midnight Run)

Nefikin tarkisti juoksuvarusteet, paita sai hyväksynnän. Rannekkeen ja ajanottosirun ehdin pelastaa, ennen kuin niitä alettiin tutkia tarkemmin. Kohta mennään!

Kevät!

Tuntuu, että vuosi vuodelta odotan kevättä yhä enemmän. Valoisampia aamuja, edes pientä auringon häivähdystä, pidempää päivänvaloa iltapäiviin. Vaikka talvipäivänseisaus on aina pieni taisteluvoitto jo ennen joulua, vasta parin viime viikon aikana on alkanut näyttää siltä, että toivoa keväästä - ja kesästä - on taas varmemmin tarjolla. Yksi varma kevään merkki ovat tulppaanit, joita voisikin sitten hamstrata kimpputolkulla. Valitettavasti minua ei ole siunattu viherpeukalon ominaisuuksilla, joten yleensä leikkokukat tekevät vain lyhyitä vierailuja kotona. Ehkä taas kesällä löytyy jokin pioneerihenkinen parvekekukka, joka kestäisi koko kesän. Aina voi toivoa.

Aloitin loppiaisen jälkeen terveellisen elämän, kuten varmasti moni muukin. Tai no, rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että oma tähtäin on vain aiempaa terveellisemmässä elämässä, ei nyt aleta liioitella. Kuntosalin kuukausijäsenyys on hankittu ja paikalla on käyty muutenkin kuin kääntymässä. Ehkäpä muutaman vuoden istumatyön vahinkoja saisi edes vähän korjatuksi. Helsinki Midnight Runiin ilmoittauduin eilen, joten 31.8.2013 pitäisi juosta 10km. Tähän päivään mennessä en ole aikuisiällä juossut ehkä edes yhteensä tuota matkaa, ei ole kai ollut tarpeeksi usein kiire bussiin. Työnsarkaa siis riittää!

Yksi salini ohjaajista lausui eilen ääneen faktan, joka on ajankohtainen ensi viikolla - treenata täytyisi myös tammikuun jälkeen.