Syksy

Pakko se on vaan hyväksyä, syksy - ja hiljalleen myös talvi - on täällä. Viime viikolla oli ensimmäiset kunnon syyssateet (miksi minulla ei ole niitä Hunterin valkoisia kumppareita!) ja tänään ensimmäisen kerran kuuraa maassa. Toissa viikonloppuna olleista pihatalkoista ja haravoinnista ei näy enää jälkeäkään, maa on täynnä lehtiä. Syksyllä valo on ihanaa, silloin kun sitä on, ja ilma mukavan kirpsakka. Minun puolesta ne sateet (vetenä tai lumena) saisivat odottaa vielä kuukauden tai pari.

PS. Tilasin Donna Haylta kolme uutta keittokirjaa kokoelmiani kasvattamaan. Niitä odotellessa...

Pieniä tassuja ja kesän merkkejä

Reilu viikko sitten meille muutti kissavauva, ja pieni Nefi- neiti on kyllä kaikessa ihanuudessaan ollut huomion keskipiste siitä lähtien. Kaikkeen täytyy päästä mukaan ja aamukuudelta pitäisi jo leikkiä. Välitön palaute seuraa, jos kaikki ei miellytä. Niinhän se on, että koirilla on isäntäväki ja kissoilla henkilökunta, se on tullut viimeistään nyt selväksi. Mutta onhan tuo karvapallero ihana, ei siitä mihinkään pääse!

Parin viikon ajan on saatu jo maistiaisia myös kesäisistä lämpötiloista, nämä säät saisi minun puolesta jatkua syksyyn saakka. Parvekekukat ovat jo (tai siis ainakin vielä) täydessä loistossa, ja viime kesänä rakennettuun kukkapenkkiinkin alkaa ilmestyä vihreää. Vielä en tosin osaa sanoa, ovatko ne kaikki vain rikkaruohoja, vai onko seassa viime vuonna istuttamiani, monivuotisiksi mainostettuja kukkiakin. Se selvinnee lähiviikkoina.

Kesän juhlakauden avaa huomenna miehen siskon valmistujaiset, ja pian on jo kesäkuu!