Joulutrifle

Joulun makeat tarjottavat olivat hyvin vahvasti Donna Hayn inspiroimat, tosin huomasin asian vasta jälkeenpäin. Tätä trifle- reseptiä muutin suomalaisittain jouluisempaan suuntaan, sillä ainekset ovat kesäisiä ottaen huomioon Australian vuodenajat. Tässä oma muunnokseni reseptistä joulua varten. Ainesten määrä riippuu jonkin verran siitä, millaiseen astiaan jälkiruoan tekee, joten sovellusvaraa on. Itse käytin jalallista trifle- kulhoa, jonka tilavuus on noin 4 litraa, mutta toki myös muut astiat käyvät. Ideana on kasata jälkiruoka kerroksittain, joten kannattaa valita läpinäkyvä astia. Valmistukseen on hyvä varata pari päivää, koska hyytelön olisi hyvä antaa hyytyä yön yli. Trifle säilyy valmiina 2-3 päivää muovikelmulla peitettynä jääkaapissa.

Kokoamiseen:

puoli pakettia savoiardi- keksejä (n. 20kpl)
1 appelsiinin mehu
3-4rkl cointreauta (maun mukaan)
0,5dl punaherukoita (jäisiä) koristeeksi
1-2 kardemummakeksiä muruina koristeeksi

Hyytelö:

n. 1l punaherukka- tai muuta marjamehua
3-4 rkl liivatejauhetta
n. 200g Siro- sokeria (maun mukaan)
1 pussi glögimaustetta (esim. Meira)
n. 500g jäisiä punaherukoita

Valkosuklaa-ganache:

180g valkosuklaata (esim. Pirkan leivontasuklaa)
2,5dl kuohukermaa (esim. Flora)

Juustovaahto:

180g appelsiinituorejuustoa (esim Pirkka)
n. 3-4rkl tomusokeria (maun mukaan)
n. 2,5dl kuohukermaa


Keitin punaherukkamehun itse, ja lisäsin vettä ja sokeria maun mukaan. Jos mehun ostaa valmiina kaupasta, sokeria ei ehkä tarvita niin paljoa, kannattaa maistella. Liivatejauhe sekoitetaan noin 1,5dl kylmää mehua ja annetaan turvota. Loppuosaa mehusta keitetään glögimausteen kanssa noin 10 minuuttia, ennen kuin mausteet siivilöidään pois. Kuumaan mehuun lisätään turvonnut liivateseos ja sekoitetaan huolellisesti tasaiseksi. Kun mehu on jäähtynyt noin 20min, sen voi kaataa trifle- astiaan ja lisätä jäiset marjat sekaan. Anna hyytyä yön yli jääkaapissa.

Hyytyminen ja liivatteen määrä riippuvat paljon myös mehun happamuudesta. Jos mehu on makeampaa, liivatetta tarvitaan vähemmän kuin tuossa yllä. Jos alkaa näyttää siltä, että mehu ei hyydy, liivateseosta voi lisätä myös kylmään mehuun.

Valkosuklaa sulatetaan mikrossa tai vesihauteessa ja lisätään 0,6dl kermaa joukkoon. Kermaa voi vähän lämmittää, jotta se sekoittuu tasaisemmin suklaaseen. Loput kermasta vaahdotetaan, ja vatkataan vaahdon sekaan valkosuklaa-kermaseos. Vaahdon voi laittaa jääkaappiin hetkeksi jähmettymään.

Tuorejuusto notkistetaan tomusokerin kanssa, kerma vaahdotetaan ja vatkataan tuorejuusto kerman sekaan. Tämänkin vaahdon voi laittaa hetkeksi jääkappiin.

Valkosuklaaganache levitetään hyytyneen hyytelön päälle. Ganache kannattaa lisätä pienissä erissä ja levittää nuolijan avulla varovasti tasaiseksi, jotta hyytelön pinta ei mene rikki.

Savoiardi- keksit kostutetaan appelsiinimehusta ja cointreausta sekoitetulla liemellä esim pullasudin avulla. Keksit imevät mehua reippaasti, mutta niitä ei kannata kostuttaa läpimäriksi. Kosteutta tulee myös ganachesta ja juustovaahdosta. Kostutetut keksit ladotaan ganachen päälle siten, että ne näyttävät sivusta hyviltä. Keskellä astiaa voi siis hyvin käyttää tarvittaessa pienempiä pätkiäkin, ja laittaa kokonaiset sivuille. Keksien päälle levitetään juustovaahto. Jos trifle tarjotaan vasta vähän myöhemmin, kannattaa se peittää kelmulla ja siirtää jääkaappiin. Juuri ennen tarjoilua voi lisätä koristeeksi jäisiä punaherukoita ja keksimurua.

Tänään on vuoden 2013 viimeinen päivä, mihin tämä aika oikein katoaa... Kuplivaa ja onnellista vuotta 2014 kaikille!

Piparminttu-suklaakeksit

Minttu ja suklaa ovat yksi takuuvarmoista makuyhdistelmistä. Näiden keksien reseptin löysin sattumalta Donna Hayn sivuilta, tosin sovelsin sitä jonkin verran. Mainioita joulukeksejä, mutta sopivat myös muulloin tarjottaviksi.

110g pehmeää voita
175g fariinisokeria
1 iso kananmuna
1tl vaniljaesanssia                                    
150g vehnäjauhoja
25g kaakaota (leivontaan tarkoitettu)
0,5tl soodaa
120g taloussuklaata sulatettuna
280g tummaa suklaata paloiteltuna (n. puolet 70%, puolet taloussuklaata)
120g kevyesti murskattuja Polka-karkkeja

Voi ja sokeri vaahdotetaan hyvin vaaleaksi (n. 8-10min), lisätään muna ja vanilja ja vatkataan seos sileäksi ja tasaiseksi. Munan voi myös lisätä esim lasin kautta samaan aikaan vatkaten, jolloin seos pysyy varmasti hyvänä eikä ala näyttää juoksettuneelta.

Lisätään keskenään sekoitetut jauhot, kaakao ja sooda sekä sulatettu suklaa ja vatkataan juuri ja juuri sekaisin. Lopuksi taikinaan käännellään rouhittu suklaa.

Jätin suklaanpalat tarkoituksella melko suuriksi, jotta ne eivät sula täysin taikinan joukkoon. Taikina ei ole varsinaisesti muotoiltavaa, vaan kannattaa nostella esim kahdella ruokalusikalla "palloja" leivinpaperille. Karkkirouhe painellaan keksien päälle, ja samalla kekoja voi vähän litistää, jotta keksit leviävät nätimmin uunissa. Leviämistilaa kannattaa jättää reilusti. Keksit paistetaan 160- asteisen uunin keskitasossa n. 15-20 minuuttia, kunnes reunat ovat kiinteät. Keksejä ei kannata juurikaan siirrellä ennen kuin ne ovat vähän jäähtyneet.

Sokerina käytin fariinisokeria, koska ei sattunut löytymään muuta ruskeaa sokeria kaapeista. Toimi hyvin, tietysti voisi käyttää myös vaaleaa tai tummaa muscovadoa. Nämä tuovat hieman erilaista makuvivahdetta kekseihin. Karkkikepit olivat loppuneet kaupasta (jos niitä ylipäänsä oli siellä ollutkaan), mutta irtokarkkivalikoiman Polka-karkit ajoivat saman asian morttelissa kevyesti murskattuina. Paloitellut karkkikepit tuovat jouluisempaa näköä, koska niissä on enemmän punaista. Parhaimmillaan nämä ovat hieman lämpiminä kylmän maidon kanssa.

Geishalla maustettu juustokakku

Tämän reseptin olen saanut vanhalta työkaveriltani, tosin tällä kertaa muokkasin reseptiä aika paljon. Kakku meni lahjaksi, ja lahjansaaja rakastaa Fazerin Geisha- karkkeja, joten makuvariaatiota ei ollut vaikeaa keksiä.

100g keksejä (esim Domino)
n. 0,75dl voisulaa

Vuoraa 20- senttinen irtopohjavuoka leivinpaperilla. Kiinnitä leivinpaperisuikaleet myös vuoan reunoihin. Paperi tarttuu kiinni reunaan, kun vuoan voitelee ensin voinokareella. Murenna keksit hienoksi ja sekoita voisulan kanssa tasaiseksi. Painele keksimassa lusikalla tiiviisti vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin jähmettymään. Pohjasta ei tule kovin paksu, lisää keksien ja voin määrää jos haluat reilun pohjan.

Itse tykkään käyttää pohjassa Dominoita, tosin mikä tahansa muukin keksi käy. Jos kyseessä on täytekeksi, kannattaa poistaa ainakin osa täytteestä tai vähentää voisulan määrää. Muutoin pohjasta tulee liian rasvainen.

3 liivatelehteä
200g Geisha- suklaata
200g maustamatonta tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)
4rkl tomusokeria
2dl kuohukermaa
2rkl maitoa, kahvia tai likööriä

Liota liivatelehdet hyvin, sulata paloiteltu Geisha, vaahdota kerma ja notkista tuorejuusto tomusokerin kanssa. Sekoita suklaa ja tuorejuusto keskenään. Juusto jämähtää suklaan myötä nopeasti, ei siis tarvitse pelätä, että jotain on mennyt pieleen. Kuumenna maito/kahvi/likööri kiehuvaksi ja liota puristetut liivatelehdet siihen, sekoita hyvin ja anna jäähtyä hetken. Vatkaa suklaa-juustoseos kermavaahdon sekaan ja lisää liivatteet ohuena nauhana koko ajan varovasti vatkaten. Kääntele lopuksi massa tasaiseksi esim. nuolijan avulla, liika vatkaaminen rikkoo vaahdon ilmakuplat. Kaada vaahto jähmettyneen pohjan päälle, tasoita pinta ja siirrä jääkaappiin hyytymään vähintään 4 tunniksi, mieluiten yön yli. Vuoan voi peittää kelmulla tai foliolla, kunhan pinta on vähän jähmettynyt.

Irrota varovasti vuoan reuna ja vedä leivinpaperisuikaleet irti reunoista. Koristele esm. Geisha-suklaalla, mantelilastuilla tai pähkinärouheella.

Vielä olisi leipomuksia tehtävänä ennen joulua, mutta niistä myöhemmin. Ihanaa ja maukasta joulua kaikille!

Jäädytetty suklaamoussekakku

Kiireisinä aikoina on kiva löytää kakkuja ja jälkiruokia, jotka voi tehdä etukäteen. Tämä jäädytetty suklaamoussekakku on alun perin Pirkan resepti, mutta muutin sitä jonkin verran. Kakku on gluteeniton marenkipohjan ansiosta, näitä reseptejä ei ole koskaan liikaa ainakaan minulla. Alla oma muunnokseni reseptistä:

65g hasselpähkinärouhetta
60g mantelijauhetta
3 valkuaista (isoa)
1,5dl sokeria (Siro)

Pähkinärouheen voi jauhaa monitoimikoneessa hienoksi, mutta itse käytin morttelia, koska halusin jättää rakennetta. Valkuaiset vaahdotetaan kovaksi vaahdoksi ja sokeri lisätään pienissä erissä koko ajan vatkaten. Marenki on valmista, kun sokerikiteitä ei enää tunnu silloin, kun massaa hieroo sormenpäiden välissä.

Pähkinärouhe ja mantelijauhe käännellään varovasti marengin joukkoon ja levitetään vuorattuun 24- senttiseen irtopohjavuokaan. Paistoaika 175- asteisen uunin alatasolla on noin 35 minuuttia. Pohjan kannattaa antaa jäähtyä hetken, ennen kuin vuoan avaa. Reunat on hyvä käydä esim hammastikulla läpi ennen irrottamista, jotta pohja ei jää kiinni reunoihin ja halkea. Anna pohjan jäähtyä hyvin. Pese ja kuivaa irtopohjavuoka ja vuoraa se uudelleen leivinpaperilla. Irrota leivinpaperi varovasti marenkipohjasta, ja siirrä pohja uudelleen vuokaan.

3 kananmunaa (isoa)
150g tummaa suklaata (45-55%)
1rkl vahvaa kahvia (esim. 1rkl pikakahvia ja 1rkl vettä)
1rkl kaakaolikööriä
1prk Tiramisu- rahkaa (tai muuta makurahkaa)
n. 1dl kuohukermaa
n 1tl hunajaa

Sulata suklaa ja erottele munat huolellisesti. Valkuainen ei niinkään haittaa keltuaisten joukossa, mutta valkuaiset eivät vaahtoudu, jos joukossa on yhtään keltuaista. Ei siis kannata liiaksi kikkailla (olen testannut, vielä vähän ei koskaan ole sitten vielä vähän). Vaahdota valkuaiset puhtaassa kulhossa kovaksi vaahdoksi. Vaahdota keltuaisia toisessa kulhossa hetki, lisää sitten suklaasula, kahvi ja likööri. Vaahdota kerma omassa kulhossa ja sekoita mukaan rahka. Sekoita keskenään keltuais-suklaavaahto sekä kerma-rahkaseos. Mausta hunajalla. Kääntele joukkoon noin kolmasosa valkuaisvaahdosta. Lisää tämän jälkeen suklaaseos loppuun valkuaisvaahtoon ja kääntele varovasti tasaiseksi, pyri säilyttämään joukossa mahdollisimman paljon ilmaa. Kaada massa vuokaan pohjan päälle, peitä kakku foliolla ja laita pakastimeen vähintään neljäksi tunniksi, mutta mieluummin yön yli. Nosta huoneenlämpöön noin 20min ennen tarjoilua. Reunoja voi lämmittää käsin tai lämpimään veteen kastetulla keittiöpyyhkeellä, jolloin vuoan reunat irtoavat paremmin. Vuoan reunat voi myös vuorata leivinpaperisuikaleilla ennen kuin pohjan laittaa uudelleen paikalleen. Suikaleet pysyvät paremmin paikoillaan, jos reunat voitelee pienellä määrällä voita ennen vuorausta.

Koristele kakku esim. suklaalastuilla ja pähkinärouheella juuri ennen tarjoilua.

Valkuaiset kannattaa vaahdottaa ensimmäisenä, vispilöitä ei tarvitse silloin pestä ennen keltuaisten vaahdotusta. Kerman määrä on niin pieni, että se on melkein helpompaa vaahdottaa käsin. Muut aineet on helpompi sekoittaa valkuaisvaahtoon, kun massaa on ensin "keventänyt" pienellä määrällä valkuaisvaahtoa.

Käytin ensimmäistä kertaa Pirkan leivontasuklaata, jonka kaakaopitoisuus on vähintään 55%, eli noin 10% taloussuklaata enemmän. Ainakin tuon tiramisurahkan ja vahvan kahvin kanssa hunaja tasapainotti kokonaisuutta kivasti. Todella tumman suklaan ystävät tykkäävät kakusta varmasti myös ilman hunajaa.

Kardemummakeksit

Jouluna, ja miksei muulloinkin, on kiva kokeilla jotain uutta perinteisten herkkujen rinnalla. Kardemumma on yksi lempimausteistani, mutta koska olen niin onneton pullanleipoja, jää se maustekaapin hyllylle piiloon liian usein. Kipparin morsiamen blogissa ollut resepti viime vuodelta tuli vastaan Facebookissa jokin aika sitten, ja nyt sitä piti kokeilla. Toimii todella hyvin!

Jauhojen määrä on aina vähän vaihteleva. Itse laitoin noin 4,5dl ja ison kananmunan, mutta vähän vähempikin jauho olisi riittänyt. Tämän taikinan suhteen näppituntuma on todellakin paras mittari. Iänikuisena ongelmanani on lievästi muotopuolet keksit, liikuttelu kun vaikuttaa aina lopputulokseen. Silloin, kun jaksaa panostaa, taikinan voi kaulia suoraan leivinpaperin päälle, ja ottaa pois vain ylimääräiset. Näin ei leikattuja keksejä tarvitse liikuttaa (ja venyttää), mutta oma työnsä siinäkin toki on.

Vaaleat keksit saavat väkisinkin enemmän väriä reunoilta, joten kovin teräväkärkisiä muotteja ei ehkä kannata valita. Paistoajaksi näille isoille lumihiutaleille riitti noin 8 minuuttia. Uunilla on merkitystä, samoin sillä, kuinka paistuneista kekseistä pitää. Itselleni riittää aina juuri ja juuri kypsä. Rakenne jää silloinkin ihanan murenevaksi, kunhan keksit jäähtyvät.

Näitä voisi tietysti tuunata ja koristella vaikka millä mitalla, mutta tulevat varmasti syödyksi myös ihan tällaisenaan. Keksit ovat kiva joulutuliainen, ja taikinan voi laittaa pakkaseenkin yllätysvieraiden varalle. Tuolloin tosin kannattaa vaikka leipoa taikinasta valmis pötkö, ja leikata pyöreitä keksejä suoraan uunin laitettavaksi. Näin ei tarvitse odottaa taikinan sulamista kovin pitkään, mutta paistoaikaan kannattaa lisätä pari minuuttia.

Jouluun on kolme yötä, ja täällä sataa taivaan täydeltä vettä. Joulukuusi haettiin tänään, mutta ei oikein vielä ole jouluolo. Ehkä koristelun jälkeen sitten. Alla oleva kuva on otettu viime sunnuntaina, miksi ei tuo maisema voinut säilyä? No, luultavasti kaipaan näitä sadekelejä sitten maaliskuun lopulla, kun lunta on metrin verran ja pakkasta reilut parikymmentä astetta.

Joulun tuoksuista saa kuitenkin nauttia säästä riippumatta. Hyasintit ovat puhkeamassa kukkaan ja kotona tuoksuu kuusi ja kardemumma. Kyllä se tästä vielä jouluksi muuttuu.

Kahvikinuskikakku

Joulukuun Maku kolahti postiluukusta viime viikolla. Tämä kakku päätyi ensimmäisenä testiin, tosin valinnanvaraa riitti. En löytänyt lähikaupasta mantelitahnaa, joten käytin sileää maapähkinävoita kuten reseptissäkin suositeltiin. Mantelilla maustettuna kakku on varmasti myös herkullinen, lisämakua voisi saada vielä esim manteliliköörillä tai karvasmanteli- aromilla. Kahvinkin voisi korvata vahvalla kaakaolla.

2rkl kuumaa vettä

2rkl pikakahvia

200g voita

3dl sokeria (Siro)

1rkl vaniljasokeria

3 munaa

5,5dl vehnäjauhoja

2tl leivinjauhetta

1 dl kuohukermaa

0,5dl mantelitahnaa tai maapähkinävoita

Liuota pikakahvi kuumaan veteen ja anna jäähtyä. Vatkaa pehmeä voi ja sokerit kuohkeaksi vaahdoksi, lisää munat yksitellen ja vatkaa hyvin jokaisen jälkeen, jotta taikina ei juoksetu. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe, lisää taikinaan vuorotellen kerman kanssa. Sekoita lopuksi kahvi ja mantelitahna / maapähkinävoi taikinaan, älä vatkaa enää. Taikinaan saa jäädä raitoja.

Voitele ja leivitä (esim mantelijauhoilla) iso torvivuoka. Levitä taikina tasaisesti vuokaan ja paista 175-asteisen uunin alimmalla tasolla noin tunnin. Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ja anna jäähtyä kokonaan.

Tein itse kaksi pientä kakkua, paistoaika oli vajaat 30min. Aika riippuu myös uunista ja kakkuvuoasta.

1dl kuohukermaa

0,75dl sokeria (Siro)

0,5tl pikakahvia

1rkl mantelitahnaa tai maapähkinävoita

Kuumenna kerma ja sokeri ja keitä miedolla lämmöllä n 10min, kunnes seos on hieman sakeampaa. Nosta levyltä ja lisää kahvi sekä mantelitahna / maapähkinävoi. Kinuski paksuuntuu viiveellä yllättävän paljon, keitin itse hieman liian pitkään ja paikkailin sitten maidolla ja keittämällä uudelleen. Hyvää tuli niinkin.

Jääkaapissa kakku menee aika kovaksi, mutta huoneenlämpöisenä se on mehevää ja helppo leikata. Kannattaa siis nostaa kakku lämpenemään noin 30min  ennen tarjoilua. Jos kakku siis edes ehtii jääkaappiin asti.

Pikkuhyvät

Joulun tienoilla iskee aina erityisen kova into tehdä karkkeja itse. Olen yrittänyt monestikin toffeeta siinä onnistumatta ja riisimurosuklaat ovat aika tylsiä. Näiden pähkinä-suklaanamien resepti on Nigellan Christmas- kirjasta, nimi kaverin antama. Toimii takuuvarmasti, ajankohdasta riippumatta.

50g pehmeää voita

50g fariini- tai muscovadosokeria

200g maapähkinävoita (sileää / creamy)

200g tomusokeria

Vatkaa ainekset kulhossa sekaisin, kunnes koostumus on märän hiekan oloista. Sähkövatkain tai yleiskone sopii tähän parhaiten. Pyörittele massasta käsien välissä palloja ja paina pallot kevyesti pienten paperisten karkkivuokien pohjalle. Reseptin mukaan tästä riittäisi 48 namiin, mutta olen itse saanut aikaiseksi lähes 100kpl, määrä riippuu toki vuokien koosta. Yleensä teen vain puolet ohjeesta, jos syöjiä ei ole kovin montaa. Tai yritän pitää oman herkuttelun edes jonkinlaisissa rajoissa.

200g maitosuklaata

100g tummaa suklaata

Paloittele ja sekoita suklaat ja sulata miedolla lämmöllä vesihauteessa, kattilassa tai mikrossa. Valuta suklaata jokaisen karkkipallon päälle ja koristele esim. nonparelleilla. Nosta namit kylmään kovettumaan ennen tarjoilua. Palleroita voi pitää jääkaapissa hetken ennen kuorruttamistakin, jolloin suklaa jähmettyy nopeammin.

Pikkuhyvät ovat lähtökohtaisesti gluteenittomia ja laktoosittomiksi ne saa käyttämällä laktoositonta voita ja suklaata (esim. Brunberg). Gluteenin osalta kannattaa tarkistaa maapähkinävoi ja suklaa (ja koristeet), varsinkin suklaassa saattaa joskus olla varoitus vehnäjauhosta.

Varoituksen sana - näihin tulee himo ja pieni koko hämää. Joka kerta huomaan ajattelevani, että otan vielä yhden, vain yhden. Mutta jos sitten kuitenkin vielä toisen. Ja ehkä vielä...

Kuorrutettu banaanikakku

Viikonloppuna testasin viimein Maku- lehdessä ollutta banaanikakun reseptiä. Ja hyväähän siitä tuli. Kyseinen USA- henkinen kakku on Klaus K:n keittiöpäällikön käsialaa, ilmeisesti ainakin hotellin brunssilla on päässyt maistelemaan herkkua. Banana breadin ohje löytyy lehden numerosta 5/2013, samassa numerossa on monta muutakin testaamisen arvoista reseptiä.

Ohje myös tässä:

100g voita

2,5dl sokeria

2 kananmunaa

2 kypsää banaania

3dl vehnäjauhoja

1tl soodaa

0,5tl leivinjauhetta

100g maitosuklaata paloiteltuna

0,5dl kermaa

Pehmeä voi ja sokeri vaahdotetaan kuohkeaksi ja lisätään kananmunat yksitellen, vatkaa välissä, jotta taikina säilyy sileänä. Lisää muussatut banaanit. Sekoita kuivat aineet ja suklaapalat keskenään ja sekoita taikinaan. Kääntele lopuksi kerma joukkoon. Vältä turhaa vatkaamista enää tässä vaiheessa. Paista 175- asteisen uunin keskiosassa noin 40-45 minuuttia uunista riippuen. Kakun pinnasta tulee banaanin vuoksi melko tumma, kakun voi siirtää alemmalle tasolle paiston loppuvaiheessa. Jäähdytä ritilällä.

1,5dl Siro-sokeria

60g voita

1 1/3dl maapähkinävoita

0,5dl tomusokeria

100g tuorejuustoa

0,5tl vaniljasokeria

Koristeeksi esim suoläpähkinöitä, suklaarouhetta, banaanilastuja

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri vaahdoksi, lisää maapähkinävoi ja vatkaa hetki. Lisää loput ainekset ja sekoita nopeasti tasaiseksi. Levitä jäähtyneen kakun päälle ja koristele. Tarvittaessa kuorrutusta voi pitää hetken jääkaapissa ennen levitystä.

Bataattimuffinsit

Halloween oli ja meni, meillä ei sitä juhlittu, mutta teeman hengessä testasin Pirkan bataattimuffinsien reseptin. Maku muistuttaa aika paljon porkkanakakkua, mutta taikinaan ei tule erikseen rasvaa, ja bataattisose tuo vähän erilaista mehevyyttä kuin porkkanaraaste. Reseptin mukaan kuorrutuksen pitäisi olla pursotettavaa. Itse laitoin tuorejuustoa vähän reilummin, ehkä johtui siitä, mutta pursotettavuudesta ei ollut kyllä tietoakaan. Hyvää joka tapauksessa, tosin muffinsin syömisen kannalta vähän haastavaa. Melko juokseva koostumus olisi vaatinut tasaisen pohjan muffinsin sijaan.

Vaikka kuorrutus on monesti se paras osa kaikkia leipomuksia, itse tykkäsin näistä muffinseista enemmän ihan sellaisenaan, erityisesti lämpiminä. Näistä saa hyvää tarjottavaa esimerkiksi pikkujouluihin (mausteina kun on kanelia ja kardemummaa) tai vaikka viikonlopun herkkuaamiaiselle. Taikinaan voisi ehkä rouhia vähän pekaani- tai saksanpähkinääkin tekstuuria ja lisämakua tuomaan.

Isoja (ns. amerikkalaisia) muffinseja tuli 15, joten taikinasta riittäisi ehkä noin 20 tavallisen kokoiseen muffinsiin.

Juustokakku

Tein viikonloppuna juustokakkua kaveripariskunnalle tarjottavaksi. Yleensä en jaksa leipoa paistettavia, New York Cheesecake- henkisiä kakkuja, koska niiden pitää antaa olla yön yli jääkaapissa (en jaksa = en malta). Nyt kuitenkin skarppasin, ja testasin tämän Donna Hayn reseptin.

Perinteisen keksimurskapohjan sijaan pohja tehdään itse manteli- ja vehnäjauhoista, voista ja sokerista. Voita olisi voinut käyttää hieman vähemmänkin, mutta pohjasta tuli parempi ja vähän rapeampi kuin kekseistä tehtynä. Otan sen varmasti käyttöön myös hyydytettäviin kakkuihin. Juustotäyte oli helppo tehdä, vaikka kakkuun kuluvan juuston määrä (yhteensä 830g) on valtava. En tiedä johtuiko maissitärkkelyksestä vai vain matalasta paistolämpötilasta, mutta täyte jäi mukavan pehmeäksi ja kosteaksi. Sitruuna raikastaa kakun kivasti olematta kuitenkaan liian vahva. Appelsiini tai verigreippi voisivat olla myös hyviä makuvivahteita.

Tarjosin kakun mintulla maustetun mango-persikkasalaatin kanssa, mutta hillot ja tuoreet marjat toimivat tietysti myös hyvin.

Juustomassaa tuli sen verran reilusti, että sain tehtyä 20- senttisen kakun lisäksi myös pienen (ja vähän matalaksi jääneen) 18- senttisen kakun. Myös pohjaseoksesta olisi riittänyt suurempaankin vuokaan, eli ehkä noin 22- senttinen vuoka olisi sopivin tähän reseptiin.

Syksy

Pakko se on vaan hyväksyä, syksy - ja hiljalleen myös talvi - on täällä. Viime viikolla oli ensimmäiset kunnon syyssateet (miksi minulla ei ole niitä Hunterin valkoisia kumppareita!) ja tänään ensimmäisen kerran kuuraa maassa. Toissa viikonloppuna olleista pihatalkoista ja haravoinnista ei näy enää jälkeäkään, maa on täynnä lehtiä. Syksyllä valo on ihanaa, silloin kun sitä on, ja ilma mukavan kirpsakka. Minun puolesta ne sateet (vetenä tai lumena) saisivat odottaa vielä kuukauden tai pari.

PS. Tilasin Donna Haylta kolme uutta keittokirjaa kokoelmiani kasvattamaan. Niitä odotellessa...

Porkkanakakku

Porkkanakakusta tulee mieleen mehevä kakkupohja ja reilu kerros tuorejuustokuorrutetta. Ehkä söpöt pienet marsipaaniporkkanat koristeina. Minulle kakku kuuluu samaan klassikko- kategoriaan kuin kääretorttu ja mokkapalat. Luottoreseptini kopioin joskus äidiltäni, joka oli saanut sen joltain tutultaan. Parhaat reseptit ovat usein tällaisia, muilta saatuja (tai vähän varastettuja), usean hyviksi havaitsemia.

Taikinasta tulee uunipellin kokoinen pohja tai kaksi 24-26cm irtopohjavuoallista. En kaipaa kakkuun mitään ylimääräistä, esim rusinoita tai pähkinöitä, mutta tietysti niitä voi lisätä maun mukaan. Rypsiöljystä korvaan joskus osan (1-3rkl) pähkinäöljyllä.

Pohja:

4 kananmunaa

3dl sokeria

4dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

0,5tl soodaa

1tl kanelia

2,5dl rypsiöljyä tai sulatettua voita

n 300g karkeaa porkkanaraastetta

(ripaus suolaa)

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele muna-sokerivaahtoon vuorotellen öljyn/voisulan kanssa. Jos käyttää öljyä, kannattaa jauhojen sekaan lisätä hieman suolaa. Lisää lopuksi porkkanaraaste. Paista 175-asteisen uunin keskitasossa n 30 min. Anna jäähtyä kokonaan.

Kuorrutus:

200g maustamatonta tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)

n 100g voita (huoneenlämpöisenä)

200-250g tomusokeria

1-1,5tl vaniljasokeria

Vatkaa tuorejuusto ja voi sekaisin, lisää vaniljasokeri ja tomusokeria maun mukaan. Vähempikin kuin tuo 200g riittää, jos ei halua kuorrutuksesta kovin makeaa, tai jos käyttää maustettua tuorejuustoa. Vatkaa tasaiseksi, ja levitä kakkupohjan päälle. Koristeena voi halutessaan käyttää esim sitruunankuorta, suklaasulaa tai marsipaanikoristeita. Kuorrutus jämähtää jääkaapissa jonkin verran, ja tomusokeria lisäämällä siitä saa jämäkämpää.

Myös valkosuklaa-tuorejuustokuorrutus (50/50 molempia) toimii hyvin, varsinkin jos tekee kakun, joka on tarkoitus kuorruttaa. Mausteena voi kanelin lisäksi tai sijaan kokeilla vaikka ripausta muskottipähkinää. Kakkupohja toimisi varmasti myös muffinseina, ja paksun valkosuklaa-tuorejuustokuorrutuksen kuorrutuksen kanssa niistä saa cupcake- tyyppisiä ihanuuksia.

Varaslähtö jouluun

Jouluun on 11 viikkoa! Kovin moni ei tällä tiedolla tee erityisemmin mitään (tai ahdistuu, pahoittelut siitä), mutta itse iloitsen jo valmiiksi joululeipomuksista, piparkakkutalon rakentamisesta ja joulumusiikista. Joulunajan tuoksuista, koristeista ja lumesta (johon ehdin kyllästyä monesti jo ennen helmikuuta). Tietysti Sinatraa, Bubléta ja muita voi kuunnella kesälläkin, mutta Let It Snow ei vain toimi silloin. Joku ehkä sanoisi minua hieman maaniseksi, mutta mielestäni olen vain hyvin innostunut. Ja ehkä vähän jenkkihenkinen.

Syksyn ensimmäiset glögit join jo viime viikonloppuna piparien kanssa, ja nyt löytyi pian vanhaksi menevä torttutaikinapaketti pakastimesta. Eihän tuo esteettisesti täydellinen ole, mutta maistui hyvältä!

Illat pimenevät jo nopeasti, parina yönä on ollut pakkasta. Kesää ja valoa tulee ikävä, mutta kynttilät, villasukat ja uudet syys- ja talvitakit kompensoivat kyllä ihan siedettävästi. Ainakin toistaiseksi. Pimeysmasennus tulkoon sitten myöhemmin.

Mustaherukka-sacher

Mainitsin mustaherukkahyytelöllä täytetyn sacherkakun tammikuun postauksessa "...siitä lisää myöhemmin". Tammikuussa, eli aika tarkkaan noin kahdeksan kuukautta sitten. No, unohdin koko asian, mutta tadaa, nyt on se "myöhemmin" koittanut!

Resepti on vanhan koulukaverini äidiltä saatu, sen tarkempaa historiaa en tiedä. Maistoin kakkua ensimmäisen kerran häissä, joissa olin töissä, ja se voitti puolelleen välittömästi. Kuka kaipaa aprikoosimarmeladia, kun tumma suklaa ja mustaherukkahyytelö toimivat niin valtavan hyvin yhdessä!

Kakku on vähän suuritöinen, mutta kaiken vaivan arvoinen. Olen aina käyttänyt Fazerin taloussuklaata, mielestäni sen tummempaa ei tarvita.
Täyttäminen kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä, ja kuorrutuskin muutamaa tuntia ennen tarjoilua. Ohjeesta tulee yksi halkaisijaltaan 24-26cm kakku.

4 munaa
2dl sokeria
200g voita
170g tummaa suklaata (40-50%)
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä (itse käytän mikroa), vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää muna-sokeri-vaahtoon vuorotellen suklaa-voi-seoksen kanssa. Paista 175- asteisen uunin keskitasossa uunista riippuen 45min-> kunnes kakku on kypsä. Pohja saa jäädä vähän kosteaksi. Anna jäähtyä hetki ja irrota vuoan reuna/ kumoa kakku, jos et paista irtopohjavuoassa. Jaa kakku jäähtyneenä kolmeen osaan, kerrokset saavat olla melko ohuita.

n 300g mustaherukkahyytelöä
3dl kuohukermaa
150g tummaa suklaata (40-50%)

Sulata suklaa, vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita suklaasula vaahdon joukkoon. Suosittelen käyttämään sähkövatkainta, jotta suklaa ei jähmety kylmässä kermavaahdossa yhdeksi "kököksi", vaan sen saa sekoitettua mahdollisimman tasaisesti. Anna suklaavaahdon jähmettyä hetki jääkaapissa, jotta se on helpompi levittää. Notkista herukkahyytelö esim syvällä lautasella haarukan avulla, ja levitä puolet ensimmäiselle kakkupohjalla. Lisää päälle puolet suklaavaahdosta, täytä toinen kerros samalla tavalla ja laita kolmas pohja päällimmäiseksi. Hyytelöä ja täytettä ei välttämättä mene ihan kaikkea. Tarkista, että kakku on mahdollisimman tasainen, painele tarvittaessa tai lisää täytettä mahdollisiin aukkokohtiin. Päällystä kelmulla ja anna maustua yön yli jääkaapissa.

200g tummaa suklaata (40-50%)
2tl voita
n 1dl kuohukermaa

Nuo kuorrutuksen määrät olen tuplannut alkuperäisestä, mutta kermaa ei tarvita ihan kokonaista desiä. Laita kerma kattilaan, kuumenna ja lisää rouhittu suklaa ja voi. Keitä kuorrutusta noin 5-10min, sekoita koko ajan. Kuorrutuksesta ei tule erityisen paksua, mutta se keittyy jonkin verran kasaan. Yleensä otan kattilan pois liedeltä suklaan lisäyksen ajaksi, jotta se ei pala, vaan sulaa tasaisesti kermaan. Anna kuorrutuksen jäähtyä hetki, ja kaada kakun päälle. Ennen kuorrutusta kakkua voi pitää pakastimessa, jolloin kuorrutus jähmettyy nopeammin kylmän kakun pintaan. Reunojen kanssa kannattaa olla kärsivällinen ja nostella valunutta kuorrutusta esim tavallisella ruokaveitsellä takaisin kakun reunalle, se jähmettyy kyllä ja pinnasta tulee tasainen.

Valmis kakku ei välttämättä kaipaa erityisiä koristeita, mutta alla olevaan tein muutaman valkosuklaapursotuksen. Kuvan kakku on tehty kahdesta pohjasta, yhdestä riittää 10-12:lle syöjälle.

Valkoinen Puu

Kauhajoki ei ehkä kuulu kovin monen must see- listalle tai road tripin kohdekaupunkeihin, mutta jos sattuu olemaan syystä tai toisesta siellä päin, suosittelen poikkeamaan Valkoinen Puu Cafe & Shopissa. Kahvila-myymälä sijaitsee Kauhajoen keskustassa vanhassa, tunnelmallisessa puutalossa. Takapihalla oleva terassi on varmasti kesäaikaan ihana istuskelupaikka, valitettavasti syyssää ei auringospaisteesta huolimatta enää houkutellut ulkokahvitteluun. Itse otin kahvin ja piirakkapalan, mutta tarjolla on makeiden "jenkkihenkisten" herkkujen lisäksi myös lounasta. Myymälän puolelta saa ostaa mm. keramiikkaa ja käsintehtyä saippuaa. Jos osaa päättää, mitä valitsee.
 

Synttärikakkuja, osa 2

Viikonloppuna vietettiin J:n syntymäpäiviä. Koska juhlijoita oli kutsuttu sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi, totesin pääseväni helpoimmalla, kun teen kaikkea tarjottavaa kaksin kappalein. Suolaiseksi tarjottavaksi valikoitui voileipäkakku. En erityisemmin välitä niistä, mutta J löysi hyvän reseptin ja delegoin tsatsiki- täytteisten kakkujen teon hänelle. Hyvin onnistui, tätä tehdään ehdottomasti uudelleenkin.

Sankarin toiveena oli "joku raikas täytekakku", joten sain vapaat kädet. Kakkupohjaksi tein sokerikakkuja, täytteeksi lime-valkosuklaarahkaa, kreikkalaista jogurttia ja passionhedelmää. Kuorrutukseen käytin Paholaisenkakun tavoin valkosuklaata ja tuorejuustoa, 300g kumpaakin. En ole enemmin käyttänyt jogurttia täytteessä, mutta tykästyin siihen kovasti. Maku on täyteläinen, ei silti niin tuhti kuin kermassa. Rakenne pysyy jämäkkänä, jolloin täyte on helpompi levittää, eikä se valu. Hyvin maistui niin vieraille, päivänsankarille kuin tekijällekin.

Koska mikään juhla ei ole juhla ilman suklaata, leivoin lisäksi Rocky Road- brownieita. Kakkupohja oli valtavan hyvää, mutta kuorrutuksen mittasuhteissa on jotain vialla (tai sitten ongelma johtui kärsivällisyyden puutteesta). Jouduin lisäämään suklaata todella reilusti, jotta sain kuorrutuksen jämähtämään edes jotenkin, tosin lopputulos oli kyllä oikein maukas. Ja suklainen. Mokkapalojen kuorrutus voisi olla aika täydellinen yhdistelmä kakkupohjan kanssa...

J toivoi lisäksi viskinmakuista kakkua. Hetken googlettamisen jälkeen löysin New York Timesin reseptin. Taikina on todella löysää, mutta kakusta tuli oikein maukas ja mehevä, vaikka ehdin jo epäillä lopputulosta. Suklaanappien/ -palojen sekoittaminen tosin on melko turhaa, sillä ne painuvat löysässä taikinassa saman tien vuoan pohjaan. Yritin ripotella ne suhteellisen tasaisesti vuokaan, sen voisi tosin tehdä jo ennen taikinan kaatamista. Tumma suklaa toimii kuitenkin hyvänä makuparina viskille (käytin itse Jack Danielsia, single maltit ovat tässä kohtaa mielestäni vähän tuhlausta). Vaikka viski lisätään taikinaan jo ennen paistamista, on maku sen verran voimakas valmiissa kakussa, ettei siitä voi erehtyä. Mielestäni mainio tarjottava syysiltojen illanistujaisiin tai vaikka jouluksi.

Reseptejä elämään

Tällä kirjoituksella ei suoranaisesti ole mitään tekemistä leipomisen kanssa.

Shampanjaa & sattumia- blogia kirjoittava Jaana listasi jokin aika sitten elämänohjeitaan, ja se sai minutkin miettimään. Tuore äiti soveltaa niitä varmasti lapsensa kasvatuksessa, mutta ohjeet kolahtivat myös minuun todella tehokkaasti, ne oli loistavasti kiteytetty. En ole itse tietoisesti miettinyt asiaa paljoakaan viime vuosina, mutta ehkä orastava kolmenkympin kriisi alkaa tehdä tehtävänsä.

Nuoruusvuosien jälkeen olen joutunut opettelemaan olemaan itselleni lempeämpi. Se ei perfektionistina ja kontrollifriikkinä ole kovin helppoa. Vastuuntunto ja kunnianhimo ovat hienoja asioita, mutta ne vaativat tasapainoksi uskallusta ja taitoa päästää myös irti. Sekään ei ole helppoa. Harjoitus tekee kuitenkin ennen pitkää mestarin, toivottavasti.

En erityisemmin välitä sisustusteksteistä, ne ovat kyllä kauniita, mutta en oikein koskaan koe niitä omikseni. Amanda B:n tekstitaulu oli kuitenkin pakko hankkia, koska se pysäytti minut kaupassa ja senhetkisen mielentilan vuoksi sai lähes itkemään. Mielestäni siinä tiivistyy kaikessa yksinkertaisuudessa resepti parempaan elämään. Joskus itsensä onnellisemmaksi tekeminen on sitä, että leipoo tai ostaa jäätelön. Välillä on vaikeaa edes oivaltaa, mitä itse haluaa sen sijaan, että tietää, mitä muut haluavat sinun tekevän tai olevan. Sitten täytyy vielä uskaltaa. Joskus - usein - se vaatii uhrauksia ja kovasti työtä sekä luopumisen tuskaa, ehkä syyllisyyden tunnettakin. Se ei ole aina kivaa. Mutta eikö se kuitenkin lopulta ole sen arvoista? Minä haluan uskoa niin.

Death by chocolate

Dramaattisesta otsikosta huolimatta kyseessä on suklaakakku, ei (ainakaan toivottavasti) kuolinsyy. Serkkuni kyseli death by chocolate- kakun reseptin perään jokin aika sitten. En ollut aiemmin kuullutkaan sellaisesta, joten hetihän se piti googlettaa. Ohjeita löytyi vaikka kuinka paljon, kekseille, kuppikakuille, kuivakakuille ja ihan "oikeille" kakuille. Osassa oli niin pöyristyttävä määrä voita, sokeria ja suklaata, että jätin suosiolla testaamatta, annoskokokin oli yli 20:n tienoilla. Yhdysvalloissa kakun toinen nimi on ilmeisesti chocolate fudge cake. Siellä kaikki on tosiaan suurempaa.

Testasin tämän Cacaowebin ohjeen, ja täytyy sanoa että hyväähän se oli. Jaoin taikinan heti kahteen 20- senttiseen irtopohjavuokaan. Kakusta tulee sen verran tahmea, että sen halkaisu olisi luultavasti ollut hermoilleni liikaa. Nyt riitti kun leikkasi rapeat pinnat pois molemmista kakkupohjista. Kuorrutukseen olisi voinut lisätä suolaa, mutta ripottelin sitä sitten palojen päälle tarjoiluvaiheessa. Ilman suolaa kuorrutus oli jopa minusta vähän äklöä suuren kermamäärän vuoksi. Kuorrutus on melko löysää vaikka yritin malttaa antaa sen jähmettyä, joten laitoin kakun hetkeksi pakastimeen. Kylmän kakun pinnalle suklaa jähmettyi paremmin. Kuorrutus ei kuivunut tai harmaantunut jääkaapissa parin päivän aikana, joten kakun voi hyvin tehdä vaikka jo päivää ennen tarjoilua.

Ohjeen mukaan tulisi käyttää kaakaopitoisuudeltaan 40-50%:sta suklaata. Käytin itse taloussuklaata (44%) ja mielestäni tuli ihan riittävän suklaista, kakkutaikinaan tulee lähes desi myös tummaa kaakaota. Missään tapauksessa ei kannata käyttää ainakaan vahvempaa kuin 50% suklaata, lopputulos voi olla aika kitkerä. Kakku on sen verran tuhtia, että siitä riittää helposti 8-12 syöjälle.

Made it!

Helsinki Midnight Run 2013 on nyt takana! Koville otti viimeiset kilometrit, mutta selvisin maaliin, ja aikakin parani alkukesästä viikon sairastelusta huolimatta. Sää suosi juoksijoita ja Helsinki näytti parhaat puolensa, tosin kaverille ei kauheasti pystynyt turistikierrosta tarjoamaan juoksun ohessa. Ehkä joku toinen kerta.

Massatapahtuman hurmos vaikutti kyllä tehokkaasti, ensimmäiset neljä kilometriä tuntui todella (pelottavan) helpolta, loput sitten hiljalleen vaikeammilta, mutta väliäkö tuolla. Lähes koko matkan jaksoin juosta, ja maaliin tulin ajassa 1.16.09. Tästä on hyvä talven aikana kiriä, niin ensi vuonna kirmataan Kaivarissa ja Skattalla jo paljon joutuisammin!

(Kuva: Helsinki Midnigt Run / Max Edin)

Kohta mennään!

Niin se vaan aika kuluu, ja huomenna on odotettu (ja pelätty) Helsinki Midnight Run. Stressi!

Juoksin alkukesästä Ideaparkissa 10km, ja selvisin siitä kunnialla, joten sen suhteen en jännitä. Aikaraja on 90min, se riittää kyllä vaikka joutuisi jostain syystä kävelemään pitemmänkin pätkän. Mutta kesän treenaus on mennyt, noh, kesä on mennyt. Kesäkuusta meni aikaa reissussa. Heinäkuussa en juossut metriäkään, ihan puhtaasti laiskuuden vuoksi. Ja helteiden. Elokuussa raaka totuus iski sitten päin naamaa, pakko tehdä jotain. Loistokas loppukirini tyssäsi viime viikonloppuun. Nuha, pieni kuumeenpoikanen ja kurkkukipu pakottivat totaaliseen lepoon. Tällä viikolla ainoa liikuntasuoritukseni on ollut kaupassakäynti eilen, ja olo on edelleen vähän tukkoinen. Harmittaa, ottaa päähän, ärsyttää. Onneksi juoksupaita on pirtsakka neonvihreä! (Pieni pessimisti sisälläni manaa potentiaalista migreenivaaraa värin vuoksi, mutta nyt ei sellaista voi miettiä. Lähtömme on klo 21.39, silloin on jo pimeää, hah!)

Toivon huomiselle hyvää keliä, viime vuonna satoi kaatamalla, kun Kymmenen Uutiset näytti kevennyksenä pätkän Senaatintorin lähtöalueelta. Pakkaan mukaan nenäliinoja ja pidän mielessä armollisuuden itseäni kohtaan. Halusin parantaa aikaa alkukesän tuloksesta, mutta nyt tavoitteena on päästä maaliin. Aikaa voin parantaa ensi kerrallakin. Ehkä nyt ehdin fiilistellä sitä, miten kivaa on päästä Helsinkiin juoksemaan, ja millaista ohjelmaa reitin varrella on.

(Kuva: Helsinki Midnight Run)

Nefikin tarkisti juoksuvarusteet, paita sai hyväksynnän. Rannekkeen ja ajanottosirun ehdin pelastaa, ennen kuin niitä alettiin tutkia tarkemmin. Kohta mennään!

Marjapiirakoita

Vahvin ruokamuistoni lapsuudesta on mummuni lihapullien ohella äitini tekemä mustikkapiirakka. Sitä leivottiin vieraille ja tutuille, juhlaan ja arkeen. Reseptin äiti on kirjoittanut aikanaan talouskoulussa jo nyt kellastuneelle ruutupaperille, myöhemmin olen kopioinut sen itselleni koneelle, paperille ja puhelimeen. Jostain syystä en vieläkään muista sitä ulkoa silloin, kun on aika leipoa.

100- 125g voita

1dl sokeria

1 muna

n 3dl jauhoja (esim 1,5dl graham ja 1,5dl vehnä)

1tl leivinjauhetta

Sulata voi, lisää sokeri ja muna, sekoita tasaiseksi. Sekoita jauhot keskenään ja lisää, sekoita kunnes taikina on tasaista. Pohjataikinasta riittää yhteen isoon piirasvuokaan tai 6-8 annosvuokaan, paista 175-asteisessa uunin keskitasossa noin 35-40min uunista riippuen.

Täytteen suhteen voi soveltaa aika vapaasti. Tuoreet mustikat laitan pohjan päälle sellaisenaan, pakastemustikoiden joukkoon sekoitan vähän perunajauhoja ja vaniljasokeria. Myös hillosokeri toimii hyvin. Pohjalle voi myös levittää valmista tai itse tehtyä hilloa. Marjoja menee yhteensä noin 400-500g, mustikoiden lisäksi esimerkiksi mansikka ja vadelma toimivat kivasti.

Säästän usein taikinasta pienen osan ja lisään sen joukkoon jauhoja. Murustelen taikinan sitten marjojen päälle, jolloin piiras ei muuta täytettä kaipaakaan.

Tässä kuitenkin muutama variaatio:

Käytä kaikki taikina pohjaan, kumoa päälle marjat ja lisää rahkatäyte:

1prk maustettua rahkaa (esim vanilja)
1 muna
n 1rkl sokeria tai 1tl vaniljasokeria (maun mukaan)

Sekoita keskenään tasaiseksi ja kaada marjojen päälle. Paista kuten edellä, mutta uunin alatasossa, tarvittaessa hieman kauemmin. Kuvan piirakkaan käytin punaherukoita, ja ripottelin marjojen joukkoon vaaleaa muscovadosokeria happamuutta taittamaan.

Yksittäiset annokset:

Jaa pohjataikina annosvuokiin (6-8kpl riippuen vuoan koosta), lisää marjat ja halutessa hilloa. Valmista marenki:

2 valkuaista
ripaus suolaa
n 4-5rkl sokeria (josta 1-2tl vaniljasokeria)

Vatkaa valkuaiset ja suola kovaksi vaahdoksi, lisää sokeri pienissä erissä. Vatkaa, kunnes seos on kiiltävää. Sokerin liukenemisen voi testata hieromalla pientä määrää massaa sormien välissä. Jos massa tuntuu rakeiselta, vatkaa vielä lisää.

Levitä marenki marjojen päälle, paista 175- asteisen uunin keskitasossa noin 15-20 minuuttia riippuen vuokien koosta. Marenki saa saada väriä, mutta siirrä tarvittaessa alatasolle, jotta pohja kypsyy kokonaan.

Tämän murupaistoksen, eli crumblen ohje on Nigella Lawsonin Nigella Express- kirjasta. Reseptin olisi voinut hyvin kirjoittaa myös Hätävarareseptit- postaukseen, mutta en tuolloin muistanut. Crumblen murutaikinan voi tehdä koska vaan, ja säilyttää sitä pakkasessa. Yllätysvieraiden tai makeanhimon myötä "piiras" on helppo koota vaikka pakastemarjoista ja taikinamurusta.

100g vehnäjauhoja
½tl leivinjauhetta
50g kylmää voita kuutioina
3rkl Demerara- sokeria (ruokakidesokeri)

Sekoita jauhot ja leivinjauhe, nypi voi jauhojen kanssa tasaiseksi muruksi. Lisää sokeri ja sekoita tasaiseksi. Kaada taikina joko pakastepussiin tai rasiaan ja laita pakkaseen. Paista 200-220- asteisen uunin keskitasossa noin 15-20 minuuttia.

Taikina jähmettyy nopeasti, joten 10-15 minuuttia pakkasessa riittää. Koostumus ei kuitenkaan kärsi 1-2 kuukauden pakastamisestakaan, tosin rasia on silloin parempi sivumakujen välttämiseksi.

Taikinasta riittää yhteen keskikokoiseen tai pieneen piirasvuokaan, riippuen siitä, kuinka paksun ja yhtenäisen taikinakuoresta haluaa.

Käytin itse pakastemustikkaa ja tuoretta nektariinia kuvan crumbleen, mutta mikä tahansa marja tai hedelmä käy. Marjojen/hedelmien sekaan kannattaa sekoittaa hieman perunajauhoja tai maissitärkkelystä, ja tarvittaessa sokeria. Crumble on parasta haaleana, mutta kuka nyt jaksaa odottaa jäähtymistä...

Donna Hay

Olen tehnyt uuden lehtilöydön! Donna Hay Magazine on osoittautunut kerrassaan mahtavaksi, ja olen koukussa. Pahasti.

Donna Hay on tullut minulle tutuksi Masterchef Australia- sarjan kautta, en ollut kuullutkaan kyseisestä henkilöstä ennen tätä. Masterchefin tehtävänä taisi olla kuusikerroksisen suklaakakun leipominen Hayn reseptin mukaan, ja olin myyty. Hayn omilta nettisivuilta löytyy mm. reseptejä aiheittain sekä verkkokauppa. Paras löytö oli kuitenkin Donna Hay Magazinen iPad- versio, jonka tilasin. Jos kotoa löytyy iPad ja englanninkieliset ohjeet eivät ahdista, suosittelen ehdottomasti!

(kuva: Donna Hay Magazine)

Koska meidän iPad on yleensä J:n mukana töissä, en ole ehtinyt herkuttelemaan ruokakuvilla ja kaikilla resepteillä vielä niin paljoa, kuin haluaisin. Uusimmassa, Black and white- teemaisessa lehdessä oli ainakin nuo kannen panna cotta- reseptit sekä haudutettu marenki, jotka täytyy ehdottomasti testata pikimmiten.

Lehdistä löytyy makeiden reseptien lisäksi myös ihan "oikean ruoan" reseptejä. Australiassa kasvisten ja etenkin merenelävien saatavuus on hieman eri luokkaa kuin meillä Suomessa, joten monet reseptit saattavat tulla aika kalliiksi, mutta ainakin inspiraatiota niistä saa. Ainahan voi soveltaa. Ruokaohjeita löytyy nopeista arjen pelastajista juhla-aterioihin, eli laidasta laitaan. Myös edullisemmista raaka-aineista, kuten lohesta ja nuudeleista.

Edellisessä lehdessä oli juttu jauhottomista kakuista. Etenkin kannen mokka-marenkikakku täytyy testata, toimisi varmasti pimenevien iltojen ja kahvin tai jälkiruokaviinin kanssa.

(kuva: Donna Hay Magazine)

Koska lehti on australialainen, kesä-heinäkuun numero on ollut talvireseptejä pullollaan. Joulunajan lehdessä vastaavasti on keskikesän herkkuja.

Lehden ruokakuvat ovat upeita, ja monet reseptit yksinkertaisia. Seuraaville vieraille voisi leipoa vaikka allaolevia suklaa-maapähkinävoifondantteja.

(kuva: Donna Hay Magazine)

Synttärikakkuja

Vietin alkukuusta syntymäpäiviäni, ja koska en osannut päättää, minkä kakun tekisin, leivoin kaksi. Toinen, alla oleva pavlova, syötiin varsinaisena juhlapäivänä ja toisen tein viikkoa myöhemmin, kun äitini tuli meille.

Pavlovan pohjan ohjeen löysin Donna Hayn sivuilta, täytteen suhteen otin omavapauksia. Pohjana siis maustamaton marenki, kaakaolla saisi suklaaversion. Täytteeksi sekoitin mascarponea ja lime-valkosuklaarahkaa, ja päälle mansikoita ja kiiviä. Sudin marengin pintaan sulatettua valkosuklaata, jotta juusto-rahkaseoksen kosteus ei pilaa marengin rapeutta. Samaa suklaata valutin koko komeuden päälle koristeeksikin. Jopa J, joka ei erityisemmin pidä makeasta, tykästyi kakkuun. Toisaalta, ehkä hän vain sanoi niin, jotta hiipivää kolmenkympin kriisiä poteva avovaimo olisi tyytyväinen...

Toisen kakun ohjeen löysin Glorian Ruoka & Viinistä. Nimensä mukaisesti vadelma- suklaakakussa pitäisi olla kuusi kerrosta, mutta lehden kuvassakin niitä oli vain viisi. Ehkä kuorrutus oli sitten se kuudes kerros. Tein kakun puolikkaalla ohjeella ja vähän pienemmillä irtopohjavuoilla, mutta silti kerroksia tuli viisi ja täyte riitti hyvin. Koska täytteessä oli paljon kermaa (alkuperäisessä ohjeessa 8dl vispikermaa), oli se mielestäni turhan löysää ja kakun kokoaminen tämän vuoksi hieman haastavaa. Seuraavalla kerralla korvaan vielä isomman osan rahkalla, tai sekoitan joukkoon hieman vaniljakreemijauhetta. Täytteeseen käytin pakastevadelmia, jotka keitin ennen soseutusta, alkuperäinen ohje on tehty tuoreilla vadelmilla. Kostutin kakkua hieman vadelmamehulla tumman rommin sijaan.

Paistoin pohjia ehkä pari minuuttia liian kauan, mielestäni kakusta tuli aika kuivaa. Sitä oli tietysti pakko maistaa jo 4 tunnin jääkaapissaolon jälkeen, mutta en halunnut että kakku vettyy vadelmamehusta. Täytteen kosteus kannattikin huomioida, seuraavana päivänä pohja oli jo parempaa, kun kakku oli ollut yön yli jääkaapissa.

Vadelma ja tumma suklaa ovat loistava ja klassinen yhdistelmä, kakku on makea, mutta raikas, ja siitä riittää helposti useammallekin syöjälle. Suklaakuorrutuksenkaan kanssa ei tarvitse suuremmin säätää, kun tarkoituksena on peittää vain osa kakusta. Gloria ei ole julkaissut reseptiä verkkoversiona, mutta se löytyy numerosta 04/2013, sivulta 93.