Shampanjaa & sattumia- blogia kirjoittava Jaana listasi jokin aika sitten elämänohjeitaan, ja se sai minutkin miettimään. Tuore äiti soveltaa niitä varmasti lapsensa kasvatuksessa, mutta ohjeet kolahtivat myös minuun todella tehokkaasti, ne oli loistavasti kiteytetty. En ole itse tietoisesti miettinyt asiaa paljoakaan viime vuosina, mutta ehkä orastava kolmenkympin kriisi alkaa tehdä tehtävänsä.
Nuoruusvuosien jälkeen olen joutunut opettelemaan olemaan itselleni lempeämpi. Se ei perfektionistina ja kontrollifriikkinä ole kovin helppoa. Vastuuntunto ja kunnianhimo ovat hienoja asioita, mutta ne vaativat tasapainoksi uskallusta ja taitoa päästää myös irti. Sekään ei ole helppoa. Harjoitus tekee kuitenkin ennen pitkää mestarin, toivottavasti.
En erityisemmin välitä sisustusteksteistä, ne ovat kyllä kauniita, mutta en oikein koskaan koe niitä omikseni. Amanda B:n tekstitaulu oli kuitenkin pakko hankkia, koska se pysäytti minut kaupassa ja senhetkisen mielentilan vuoksi sai lähes itkemään. Mielestäni siinä tiivistyy kaikessa yksinkertaisuudessa resepti parempaan elämään. Joskus itsensä onnellisemmaksi tekeminen on sitä, että leipoo tai ostaa jäätelön. Välillä on vaikeaa edes oivaltaa, mitä itse haluaa sen sijaan, että tietää, mitä muut haluavat sinun tekevän tai olevan. Sitten täytyy vielä uskaltaa. Joskus - usein - se vaatii uhrauksia ja kovasti työtä sekä luopumisen tuskaa, ehkä syyllisyyden tunnettakin. Se ei ole aina kivaa. Mutta eikö se kuitenkin lopulta ole sen arvoista? Minä haluan uskoa niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti