Jauhojen määrä on aina vähän vaihteleva. Itse laitoin noin 4,5dl ja ison kananmunan, mutta vähän vähempikin jauho olisi riittänyt. Tämän taikinan suhteen näppituntuma on todellakin paras mittari. Iänikuisena ongelmanani on lievästi muotopuolet keksit, liikuttelu kun vaikuttaa aina lopputulokseen. Silloin, kun jaksaa panostaa, taikinan voi kaulia suoraan leivinpaperin päälle, ja ottaa pois vain ylimääräiset. Näin ei leikattuja keksejä tarvitse liikuttaa (ja venyttää), mutta oma työnsä siinäkin toki on.
Vaaleat keksit saavat väkisinkin enemmän väriä reunoilta, joten kovin teräväkärkisiä muotteja ei ehkä kannata valita. Paistoajaksi näille isoille lumihiutaleille riitti noin 8 minuuttia. Uunilla on merkitystä, samoin sillä, kuinka paistuneista kekseistä pitää. Itselleni riittää aina juuri ja juuri kypsä. Rakenne jää silloinkin ihanan murenevaksi, kunhan keksit jäähtyvät.
Näitä voisi tietysti tuunata ja koristella vaikka millä mitalla, mutta tulevat varmasti syödyksi myös ihan tällaisenaan. Keksit ovat kiva joulutuliainen, ja taikinan voi laittaa pakkaseenkin yllätysvieraiden varalle. Tuolloin tosin kannattaa vaikka leipoa taikinasta valmis pötkö, ja leikata pyöreitä keksejä suoraan uunin laitettavaksi. Näin ei tarvitse odottaa taikinan sulamista kovin pitkään, mutta paistoaikaan kannattaa lisätä pari minuuttia.
Jouluun on kolme yötä, ja täällä sataa taivaan täydeltä vettä. Joulukuusi haettiin tänään, mutta ei oikein vielä ole jouluolo. Ehkä koristelun jälkeen sitten. Alla oleva kuva on otettu viime sunnuntaina, miksi ei tuo maisema voinut säilyä? No, luultavasti kaipaan näitä sadekelejä sitten maaliskuun lopulla, kun lunta on metrin verran ja pakkasta reilut parikymmentä astetta.
Joulun tuoksuista saa kuitenkin nauttia säästä riippumatta. Hyasintit ovat puhkeamassa kukkaan ja kotona tuoksuu kuusi ja kardemumma. Kyllä se tästä vielä jouluksi muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti