Mustikkakakku

Tämä kakku on kepeä, raikas ja yksinkertaisen kaunis. Siis täydellinen lämpimiin kesäiltoihin ja ulkona istuskeluun! Resepti on Donna Hayn, mutta kaupassa ei ollut hyviä passioneja, joten korvasin ne pensasmustikoilla. Toisaalta, mikä olisi näinä aikoina parempi kakuntäyte kuin kotimaiset tuoreet marjat, joiden sesonki on parhaimmillaan?

 
4 kananmunaa
110g Siro-sokeria
1-2 tl vaniljauutetta
75g voita sulatettuna ja jäähdytettynä
100g vehnäjauhoja
0,5tl leivinjauhetta

Munat, sokeri ja vanilja vaahdotetaan todella vaaleaksi ja kuohkeaksi vaahdoksi. Vehnäjauhot ja leivinjauhe sihdataan kolmesti keskenään. Lisätään puolet jauhoista (siivilän läpi) muna-sokerivaahtoon ja käännellään varovasti. Lisätään jäähtynyt voisula ja loput jauhoista (taas siivilän läpi) ja käännellään taikina varovasti tasaiseksi. Tarkoituksena on pitää taikina mahdollisimman ilmavana. Taikina jaetaan kahteen voideltuun ja jauhotettuun 20- senttiseen irtopohjavuokaan, tasoitetaan pinnat hyvin ja paistetaan 180- asteisen uunin keskitasolla noin 14-18 minuuttia. Kakkupohjat ovat valmiit, kun ne alkavat irrota vuokien reunoista ja pinta on kimmoisa. Vuokien reunat irrotetaan ja annetaan pohjien jäähtyä kokonaan.

120g creme fraichea
125ml vispikermaa
2rkl tomusokeria
2-3dl pensasmustikoita
valkosuklaata maun mukaan

Creme fraiche, vispikerma ja tomusokeri vaahdotetaan paksuksi, pehmeäksi vaahdoksi. Sokeria voi halutessaan lisätä, mutta itse pidin vaahdosta vähemmän makeana. Puolet vaahdosta levitetään toisen kakkupohjan päälle, lisätään mustikat ja valkosuklaa. Vedin suklaalevystä veitsen avulla lastuja, mutta suklaan voi myös rouhia tai raastaa, tai jättää vaikka kokonaan poiskin. Lisätään toinen kakkupohja, levitetään päälle loput vaahdosta ja koristellaan mustikoilla. Syödään hyvällä halulla heti tai hetken päästä.

Huomioitavaa:
Jauhot ja voisula kannattaa käännellä muna-sokerivaahtoon ison metallilusikan avulla. Ohut, sileä reuna rikkoo vaahtoa vähemmän kuin esim. nuolijat tai vispilä. Voisula hulahtaa helposti taikinan alle kulhon pohjalle, joten voita lisätessä on hyvä käännellä taikinaa koko ajan. Metallilusikkaa kannattaa käyttää varsinkin silloin, kun sekoitetaan valkuiasvaahtoon muita aineksia.

Kakkupohjat eivät juurikaan vety vaahdosta, joten halutessaan pohjia voi vähän kostuttaa. Paino kuitenkin sanalla vähän, sillä höttöinen rakenne vettyy nopeasti liikaa. Ja harva asia kakuissa on niin ällöttävää, kuin liian kostea kakkupohja.

Jotta rakenne saadaan ilmavaksi ja kakkupohjat kauniin korkeiksi, munat, sokeri ja vanilja vaativat pitkää vaahdotusta. Oikeasti pitkää, 12-15 minuuttia, mutta lopputulos on sen arvoinen. Oman sähkövatkaimeni ajastin pysäyttää vatkaimen viiden minuutin jälkeen, joten sillä työ on välillä hieman hidasta (laite vaatii parin minuutin jäähdyttelyn aina). Ymmärrätte varmaankin, miksi tämä KitchenAidin Artisan-herkku on ollut toivelistallani jo pitkään! Ehkä vielä jokin päivä...

(kuva: KitchenAid)