Suklaata, suklaata

Viikonloppuna ajoimme Iittalan ohi. Siis sen paikkakunnan, josta tuotemerkkikin on kotoisin. Ja Kultasuklaa. Nykyään Tampere- Helsinki- väliä tulee ajettua useamman kerran vuodessa ja vähintään joka kolmas kerta on pakko käydä "ihan vaan katselemassa" Iittalan tehtaanmyymälässä - ja niin, siellä suklaapuodin puolella. Yleensä lasitehtaalta matkaan tarttuu Kivi- kynttilälyhty tai jotakin muuta ehdottoman tarpeellista. Tällä kertaa Kivet jäivät kauppaan (joskin Lumi- sarjan kuppeja ostin lahjaksi äidille), mutta Kultasuklaasta lähti alla oleva saalis matkaan.

Nuo suklaanapit ovat olleet vakio-ostokseni jo ensimmäisestä vierailustani lähtien. Olin silloin noin 10- vuotias, eli muutaman pussin olen elämäni aikana jo ostanut - vielä useamman syönyt, mutta parempi olla ajattelematta sitä. Käsintehtyjen konvehtien suhteen oli taas suunnaton valinnanvaikeus, mutta päädyin passion- ja shampanjatryffeleihin sekä irish coffee- konvehteihin. Lisäksi piti vielä ottaa palat mansikkavalkosuklaata sekä punaisilla marjoilla maustettua tummaa suklaata. Konvehdit menivät parempiin suihin viikonloppuna, suklaalevyjen palat lääkkeeksi tämänpäiväisen kaatumiseni henkisten ja fyysisten vammojen hoitoon. Vaikka herkuista olikin apua, valitettavasti ne eivät poista melko massiivista mustelmaa, joka koristaa oikeaa jalkaani luultavasti viimeistään päivän, kahden kuluessa...

Suklaapuodissa oli tällä kertaa myynnissä myös hunajaa, oma valintani oli tuo suklaahunaja, mies halusi rommihunajaa. Kumpaakaan ei ole vielä testattu muutoin kuin kaupassa maistelemalla. Suklaahunaja voisi olla kiva kastike vaniljajäätelölle tai vaikka persikan, ananaksen tai mangon kaveriksi, rommihunaja taitaa kulua kuuman veden mausteena nuhan torjumiseen. Niin tai näin, tuskin purnukat kovin pitkään täysinä pysyvät.