12. marraskuuta 2015

Hasselpähkinälevite

Hasselpähkinä ja suklaa on varsin mainio yhdistelmä - kyllähän sen nyt Nutellastakin jo ymmärtää. Jos kuitenkin kaipaa jotain vähän terveellisempää versiota, kannattaa kokeilla tätä levitettä. En väitä, että tämä Nutellan voittaa, mutta kiva ja monikäyttöinen vaihtoehto kuitenkin. Resepti on Donna Hayn. Luomulaatuiset ainekset lisäävät levitteen hyvyyttä entisestään. Koska tämä on yhdenlaista pähkinävoita, suosittelen tehokasta keittiökonetta ja naapuriystävällistä valmistusajankohtaa. Jos käytät esim. sauvasekoitinta, kannattaa tämä valmistaa useammassa erässä, ettei kone ylikuumene.


280g hasselpähkinöitä (kuorellisia)
25g raakakaakaota
150ml vaahterasiirappia

Paahda hasselpähkinöitä 160-asteisen uunin keskitasossa noin 8 minuuttia, kunnes pähkinät saavat hieman väriä ja kuoret alkavat irrota. Hiero lämpimiä pähkinöitä keittiöpyyhkeen sisällä, jotta kuoret irtoavat mahdollisimman hyvin. Laita kuoritut, lämpimät pähkinät ja raakakaakao monitoimikoneen tai sauvasekoittimen kulhoon ja jauha hienoksi seokseksi. Tämä kestää useamman minuutin. Lisää vaahterasiirappi tahnan joukkoon hiljalleen valuttaen koneen käydessä. Jos massa tuntuu liian raskaalta, sekoita loput käsin. Jos haluat rakenteesta juoksevampaa, voi joukkoon sekoittaa hieman pähkinäöljyä. Siirrä valmis levite ilmatiiviiseen rasiaan ja käytä esimerkiksi riisikakun päällä tai puuron tai jogurtin joukossa.


Levitteestä saa myös nopeita "tryffeleitä". Näitä varten levitteen olisi hyvä olla jääkaappikylmää, jotta käsittely on helpompaa. Muotoile massasta käsin pieniä palloja ja pyörittele ne (raaka)kaakaojauheessa, tomusokerissa tai kookoshiutaleissa. Tarjoa pienistä karkkivuoaista vaikka glögin kanssa.


Levite taipuu myös kekseiksi, tosin silloin raakakaakaon hyödyt hieman kärsivät. Pyörittele jääkaappikylmästä massasta käsin palloja ja litistä leivinpaperille pieniksi levyiksi. Paista 200-asteisessa uunissa muutaman minuutin ajan, jotta keksien pinta kuivuu ja rapeutuu hieman. Tarjoa lämpimänä.

P.S. Olisipa hienoa, jos edes välillä saisi kuvattua jotain luonnonvalossa. Ehkä sitten toukokuussa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti