25. helmikuuta 2015

Pehmeät kookossokerikeksit

Reilun viikon mittainen keksihampaan kolotus päättyi viimein, kun löysin kivan, nopean ja vähän erilaisen cookie- reseptin. Ilon tarjosi - jälleen kerran - Dessert for Two -blogi. En malta odottaa, milloin saan Christinan kirjan käsiini. Tilasin sen jo kerran muutama viikko sitten ja kaikki näytti hyvältä - kunnes öinen sähköposti ilmoitti (vähemmän ystävällisesti), että kirja on loppunut eikä sitä tulla minulle toimittamaan tilaukseni mukaisesti sittenkään, kun kirja saadaan valikoimaan. Kysynpä vaan, miten kirja voi loppua, kun se on vasta ennakkotilattavissa?! No, nyt olen sormet ja varpaat ristissä tehnyt uuden tilauksen ja ainakin vielä, vuorokauden jälkeen, näyttää lupaavalta.

Mutta itse asiaan. Maistoin kookossokeria vasta jokunen aika sitten ensimmäistä kertaa. Kookos ei tuoksuna eikä hiutaleina ole koskaan kuulunut suosikkeihini (Bountyt ovat siis jääneet karkkihyllyyn), joten on tullut kartettua sitä kaikissa muissakin muodoissa. Tyhmää, tiedän. Kookossokerin syvään makuun tykästyin kuitenkin heti. Niin, mistä sokerista nyt en sitten pitäisi... Nämä keksit ovat mukavan pehmoisia ja kookossokerin vuoksi ne maistuvat oikeastaan vähän mausteisilta. Vaalea muscovadokin tai fariinisokeri voisi hyvin toimia ja ehkä intiaanisokeri, mutta siitä minulla ei ole kokemusta, joten testatkaa omalla riskillä. Ainahan sen keksitaikinan voi syödä raakana, jos paistettu testikappale on rakenteeltaan katastrofi. Tai vaikkei olisikaan.


80-90g voita, huoneenlämpöisenä
1,25d kookossokeria
1 (iso) kananmuna
0,5tl vaniljauutetta
vajaa 2,5dl vehnäjauhoja
0,5-1tl soodaa
(ripaus suolaa, jos käytät suolatonta voita)

Voi ja sokeri vaahdotetaan kevyesti, lisätään kananmuna ja vanilja ja vatkataan, kunnes massa on tasaista. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään voi-sokerivaahtoon. Sihtaamisesta ei ole haittaa, mutta ilmankin selviää. Taikinaa vatkataan sen verran, että kaikki ainekset sekoittuvat hyvin, mutta ei enempää. Taikina nostellaan nokareina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paistetaan 185-190- asteisen uunin keskitasossa 8-10 minuuttia. Keksien on tarkoitus jäädä pehmeiksi, joten ne ovat valmiita kun reunat ovat saaneet vähän väriä ja pinta tuntuu kuivalta. Keksien kannattaa antaa olla minuutin verran vielä kuumalla pellillä ennen kuin ne siirretään ritilän päälle jäähtymään. Tästä määrästä tulee noin 12 keksiä, nokareiden koko saa siis olla reilu. Toki voi tehdä myös pienempiä, mutta kokomuutos kannattaa silloin huomioida paistoajassa.

Keksit ovat hyviä jo sellaisenaan vaikka iltapäiväteen tai -kahvin kanssa, mutta niistä voi tehdä myös whoopie pie- tyyppisiä leivoksia. Esimerkiksi Nutella, maapähkinävoi tai paksu kinuski ovat aika mainioita pareja. Helpoin paksu kinuski löytyy suoraan kaupan hyllyltä karamelisoidun kondenssimaidon muodossa (ruskealla etiketillä varustettu peltipurkki), mutta kinuskin voi tehdä myös itse näppärästi mikrossa esimerkiksi näistä juustokakuista ylijääneestä kondensoidusta maidosta (puoli tölkkiä). Näppäryys tarkoittaa tässä nyt sitä, että purkkia ei tarvitse keittää 1,5 tuntia. Mikroa täytyy vahtia ihan koko ajan, suosittelen max 30 sekunnin kuumennusta kerrallaan ja riittävän suurta kulhoa (puolen litran kulho oli aika rajoilla puolikkaan tölkin kanssa). Maitotiivistettä tulee myös sekoittaa joka välissä, ettei se karamelisoidu epätasaisesti. Käytä patalappuja tai -kintaita, kinuski on todella kuumaa kamaa valmiina. Kannattaa myös jättää seos tavallista kinuskia vaaleammaksi, koska jäähtyessään se sakenee entisestään ja kinuskista ei ole (kovin paljoa) iloa, jos sen koostumus ei syöntilämpöisenä ole enää missään määrin levitettävää. Jos kaikkia keksejä ei syödä heti, kannattaa ne peittää kelmulla, jotta rakenne säilyy pehmeänä. Mutta se nyt on vähän hassu ajatus. Paitsi jos olet yksin syömässä. Eikä ole kovin akuutti makeannälkä. Ehkä.

Kestoleivinpaperi ei todella ole se fotogeenisin,
mutta ah-niin-näppärä!

In English:

These soft coconut sugar cookies are straight from Dessert for Two, so please check the recipe and how to from there. However, I upgraded the lovely little things to lovely bigger things - whoopie pie -sort of deliciousness! Sandwich two soft and cooled cookies with Nutella, peanut butter or thick caramel / dulce de leche and voilà!

The easiest thick caramel can be found in jars (the caramelized condensed milk), but you can make the caramel from regular sweetened condensed milk in the microwave, as well. Great use for the half a jar of leftover from these cheesecake jars. However, do not take your eyes off the microwave for a second! Cook for max 30 seconds at a time, stirring well in between, since the milk is a fickle little thing when heated (and some other adjectives might be used if you have to clean your microwave after a boiling over -kind of catastrophe). And use a bowl that's big enough. Half a liter was a bit iffy with 200g of the condensed milk, so go big or not at all. I recommend not cooking the caramel too brown, but leave it quite light since it thickens even more as it cools down. (Read between the lines: this stuff is really hot once done, so don't taste it or take the bowl out of the microwave without oven mittens!) If the cookies don't get eaten straight away, keep them covered to keep them soft. But that's a bit funny scenario. Unless you're alone. And you don't have very acute cravings. Maybe.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti