Juustokakku

Tein viikonloppuna juustokakkua kaveripariskunnalle tarjottavaksi. Yleensä en jaksa leipoa paistettavia, New York Cheesecake- henkisiä kakkuja, koska niiden pitää antaa olla yön yli jääkaapissa (en jaksa = en malta). Nyt kuitenkin skarppasin, ja testasin tämän Donna Hayn reseptin.

Perinteisen keksimurskapohjan sijaan pohja tehdään itse manteli- ja vehnäjauhoista, voista ja sokerista. Voita olisi voinut käyttää hieman vähemmänkin, mutta pohjasta tuli parempi ja vähän rapeampi kuin kekseistä tehtynä. Otan sen varmasti käyttöön myös hyydytettäviin kakkuihin. Juustotäyte oli helppo tehdä, vaikka kakkuun kuluvan juuston määrä (yhteensä 830g) on valtava. En tiedä johtuiko maissitärkkelyksestä vai vain matalasta paistolämpötilasta, mutta täyte jäi mukavan pehmeäksi ja kosteaksi. Sitruuna raikastaa kakun kivasti olematta kuitenkaan liian vahva. Appelsiini tai verigreippi voisivat olla myös hyviä makuvivahteita.

Tarjosin kakun mintulla maustetun mango-persikkasalaatin kanssa, mutta hillot ja tuoreet marjat toimivat tietysti myös hyvin.

Juustomassaa tuli sen verran reilusti, että sain tehtyä 20- senttisen kakun lisäksi myös pienen (ja vähän matalaksi jääneen) 18- senttisen kakun. Myös pohjaseoksesta olisi riittänyt suurempaankin vuokaan, eli ehkä noin 22- senttinen vuoka olisi sopivin tähän reseptiin.

Syksy

Pakko se on vaan hyväksyä, syksy - ja hiljalleen myös talvi - on täällä. Viime viikolla oli ensimmäiset kunnon syyssateet (miksi minulla ei ole niitä Hunterin valkoisia kumppareita!) ja tänään ensimmäisen kerran kuuraa maassa. Toissa viikonloppuna olleista pihatalkoista ja haravoinnista ei näy enää jälkeäkään, maa on täynnä lehtiä. Syksyllä valo on ihanaa, silloin kun sitä on, ja ilma mukavan kirpsakka. Minun puolesta ne sateet (vetenä tai lumena) saisivat odottaa vielä kuukauden tai pari.

PS. Tilasin Donna Haylta kolme uutta keittokirjaa kokoelmiani kasvattamaan. Niitä odotellessa...

Porkkanakakku

Porkkanakakusta tulee mieleen mehevä kakkupohja ja reilu kerros tuorejuustokuorrutetta. Ehkä söpöt pienet marsipaaniporkkanat koristeina. Minulle kakku kuuluu samaan klassikko- kategoriaan kuin kääretorttu ja mokkapalat. Luottoreseptini kopioin joskus äidiltäni, joka oli saanut sen joltain tutultaan. Parhaat reseptit ovat usein tällaisia, muilta saatuja (tai vähän varastettuja), usean hyviksi havaitsemia.

Taikinasta tulee uunipellin kokoinen pohja tai kaksi 24-26cm irtopohjavuoallista. En kaipaa kakkuun mitään ylimääräistä, esim rusinoita tai pähkinöitä, mutta tietysti niitä voi lisätä maun mukaan. Rypsiöljystä korvaan joskus osan (1-3rkl) pähkinäöljyllä.

Pohja:

4 kananmunaa

3dl sokeria

4dl vehnäjauhoja

1tl leivinjauhetta

0,5tl soodaa

1tl kanelia

2,5dl rypsiöljyä tai sulatettua voita

n 300g karkeaa porkkanaraastetta

(ripaus suolaa)

Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele muna-sokerivaahtoon vuorotellen öljyn/voisulan kanssa. Jos käyttää öljyä, kannattaa jauhojen sekaan lisätä hieman suolaa. Lisää lopuksi porkkanaraaste. Paista 175-asteisen uunin keskitasossa n 30 min. Anna jäähtyä kokonaan.

Kuorrutus:

200g maustamatonta tuorejuustoa (huoneenlämpöisenä)

n 100g voita (huoneenlämpöisenä)

200-250g tomusokeria

1-1,5tl vaniljasokeria

Vatkaa tuorejuusto ja voi sekaisin, lisää vaniljasokeri ja tomusokeria maun mukaan. Vähempikin kuin tuo 200g riittää, jos ei halua kuorrutuksesta kovin makeaa, tai jos käyttää maustettua tuorejuustoa. Vatkaa tasaiseksi, ja levitä kakkupohjan päälle. Koristeena voi halutessaan käyttää esim sitruunankuorta, suklaasulaa tai marsipaanikoristeita. Kuorrutus jämähtää jääkaapissa jonkin verran, ja tomusokeria lisäämällä siitä saa jämäkämpää.

Myös valkosuklaa-tuorejuustokuorrutus (50/50 molempia) toimii hyvin, varsinkin jos tekee kakun, joka on tarkoitus kuorruttaa. Mausteena voi kanelin lisäksi tai sijaan kokeilla vaikka ripausta muskottipähkinää. Kakkupohja toimisi varmasti myös muffinseina, ja paksun valkosuklaa-tuorejuustokuorrutuksen kuorrutuksen kanssa niistä saa cupcake- tyyppisiä ihanuuksia.

Varaslähtö jouluun

Jouluun on 11 viikkoa! Kovin moni ei tällä tiedolla tee erityisemmin mitään (tai ahdistuu, pahoittelut siitä), mutta itse iloitsen jo valmiiksi joululeipomuksista, piparkakkutalon rakentamisesta ja joulumusiikista. Joulunajan tuoksuista, koristeista ja lumesta (johon ehdin kyllästyä monesti jo ennen helmikuuta). Tietysti Sinatraa, Bubléta ja muita voi kuunnella kesälläkin, mutta Let It Snow ei vain toimi silloin. Joku ehkä sanoisi minua hieman maaniseksi, mutta mielestäni olen vain hyvin innostunut. Ja ehkä vähän jenkkihenkinen.

Syksyn ensimmäiset glögit join jo viime viikonloppuna piparien kanssa, ja nyt löytyi pian vanhaksi menevä torttutaikinapaketti pakastimesta. Eihän tuo esteettisesti täydellinen ole, mutta maistui hyvältä!

Illat pimenevät jo nopeasti, parina yönä on ollut pakkasta. Kesää ja valoa tulee ikävä, mutta kynttilät, villasukat ja uudet syys- ja talvitakit kompensoivat kyllä ihan siedettävästi. Ainakin toistaiseksi. Pimeysmasennus tulkoon sitten myöhemmin.