Mustaherukka-sacher

Mainitsin mustaherukkahyytelöllä täytetyn sacherkakun tammikuun postauksessa "...siitä lisää myöhemmin". Tammikuussa, eli aika tarkkaan noin kahdeksan kuukautta sitten. No, unohdin koko asian, mutta tadaa, nyt on se "myöhemmin" koittanut!

Resepti on vanhan koulukaverini äidiltä saatu, sen tarkempaa historiaa en tiedä. Maistoin kakkua ensimmäisen kerran häissä, joissa olin töissä, ja se voitti puolelleen välittömästi. Kuka kaipaa aprikoosimarmeladia, kun tumma suklaa ja mustaherukkahyytelö toimivat niin valtavan hyvin yhdessä!

Kakku on vähän suuritöinen, mutta kaiken vaivan arvoinen. Olen aina käyttänyt Fazerin taloussuklaata, mielestäni sen tummempaa ei tarvita.
Täyttäminen kannattaa tehdä jo edellisenä päivänä, ja kuorrutuskin muutamaa tuntia ennen tarjoilua. Ohjeesta tulee yksi halkaisijaltaan 24-26cm kakku.

4 munaa
2dl sokeria
200g voita
170g tummaa suklaata (40-50%)
2,5dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi miedolla lämmöllä (itse käytän mikroa), vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi, paksuksi vaahdoksi. Yhdistä kuivat aineet ja lisää muna-sokeri-vaahtoon vuorotellen suklaa-voi-seoksen kanssa. Paista 175- asteisen uunin keskitasossa uunista riippuen 45min-> kunnes kakku on kypsä. Pohja saa jäädä vähän kosteaksi. Anna jäähtyä hetki ja irrota vuoan reuna/ kumoa kakku, jos et paista irtopohjavuoassa. Jaa kakku jäähtyneenä kolmeen osaan, kerrokset saavat olla melko ohuita.

n 300g mustaherukkahyytelöä
3dl kuohukermaa
150g tummaa suklaata (40-50%)

Sulata suklaa, vatkaa kerma vaahdoksi ja sekoita suklaasula vaahdon joukkoon. Suosittelen käyttämään sähkövatkainta, jotta suklaa ei jähmety kylmässä kermavaahdossa yhdeksi "kököksi", vaan sen saa sekoitettua mahdollisimman tasaisesti. Anna suklaavaahdon jähmettyä hetki jääkaapissa, jotta se on helpompi levittää. Notkista herukkahyytelö esim syvällä lautasella haarukan avulla, ja levitä puolet ensimmäiselle kakkupohjalla. Lisää päälle puolet suklaavaahdosta, täytä toinen kerros samalla tavalla ja laita kolmas pohja päällimmäiseksi. Hyytelöä ja täytettä ei välttämättä mene ihan kaikkea. Tarkista, että kakku on mahdollisimman tasainen, painele tarvittaessa tai lisää täytettä mahdollisiin aukkokohtiin. Päällystä kelmulla ja anna maustua yön yli jääkaapissa.

200g tummaa suklaata (40-50%)
2tl voita
n 1dl kuohukermaa

Nuo kuorrutuksen määrät olen tuplannut alkuperäisestä, mutta kermaa ei tarvita ihan kokonaista desiä. Laita kerma kattilaan, kuumenna ja lisää rouhittu suklaa ja voi. Keitä kuorrutusta noin 5-10min, sekoita koko ajan. Kuorrutuksesta ei tule erityisen paksua, mutta se keittyy jonkin verran kasaan. Yleensä otan kattilan pois liedeltä suklaan lisäyksen ajaksi, jotta se ei pala, vaan sulaa tasaisesti kermaan. Anna kuorrutuksen jäähtyä hetki, ja kaada kakun päälle. Ennen kuorrutusta kakkua voi pitää pakastimessa, jolloin kuorrutus jähmettyy nopeammin kylmän kakun pintaan. Reunojen kanssa kannattaa olla kärsivällinen ja nostella valunutta kuorrutusta esim tavallisella ruokaveitsellä takaisin kakun reunalle, se jähmettyy kyllä ja pinnasta tulee tasainen.

Valmis kakku ei välttämättä kaipaa erityisiä koristeita, mutta alla olevaan tein muutaman valkosuklaapursotuksen. Kuvan kakku on tehty kahdesta pohjasta, yhdestä riittää 10-12:lle syöjälle.

Valkoinen Puu

Kauhajoki ei ehkä kuulu kovin monen must see- listalle tai road tripin kohdekaupunkeihin, mutta jos sattuu olemaan syystä tai toisesta siellä päin, suosittelen poikkeamaan Valkoinen Puu Cafe & Shopissa. Kahvila-myymälä sijaitsee Kauhajoen keskustassa vanhassa, tunnelmallisessa puutalossa. Takapihalla oleva terassi on varmasti kesäaikaan ihana istuskelupaikka, valitettavasti syyssää ei auringospaisteesta huolimatta enää houkutellut ulkokahvitteluun. Itse otin kahvin ja piirakkapalan, mutta tarjolla on makeiden "jenkkihenkisten" herkkujen lisäksi myös lounasta. Myymälän puolelta saa ostaa mm. keramiikkaa ja käsintehtyä saippuaa. Jos osaa päättää, mitä valitsee.
 

Synttärikakkuja, osa 2

Viikonloppuna vietettiin J:n syntymäpäiviä. Koska juhlijoita oli kutsuttu sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi, totesin pääseväni helpoimmalla, kun teen kaikkea tarjottavaa kaksin kappalein. Suolaiseksi tarjottavaksi valikoitui voileipäkakku. En erityisemmin välitä niistä, mutta J löysi hyvän reseptin ja delegoin tsatsiki- täytteisten kakkujen teon hänelle. Hyvin onnistui, tätä tehdään ehdottomasti uudelleenkin.

Sankarin toiveena oli "joku raikas täytekakku", joten sain vapaat kädet. Kakkupohjaksi tein sokerikakkuja, täytteeksi lime-valkosuklaarahkaa, kreikkalaista jogurttia ja passionhedelmää. Kuorrutukseen käytin Paholaisenkakun tavoin valkosuklaata ja tuorejuustoa, 300g kumpaakin. En ole enemmin käyttänyt jogurttia täytteessä, mutta tykästyin siihen kovasti. Maku on täyteläinen, ei silti niin tuhti kuin kermassa. Rakenne pysyy jämäkkänä, jolloin täyte on helpompi levittää, eikä se valu. Hyvin maistui niin vieraille, päivänsankarille kuin tekijällekin.

Koska mikään juhla ei ole juhla ilman suklaata, leivoin lisäksi Rocky Road- brownieita. Kakkupohja oli valtavan hyvää, mutta kuorrutuksen mittasuhteissa on jotain vialla (tai sitten ongelma johtui kärsivällisyyden puutteesta). Jouduin lisäämään suklaata todella reilusti, jotta sain kuorrutuksen jämähtämään edes jotenkin, tosin lopputulos oli kyllä oikein maukas. Ja suklainen. Mokkapalojen kuorrutus voisi olla aika täydellinen yhdistelmä kakkupohjan kanssa...

J toivoi lisäksi viskinmakuista kakkua. Hetken googlettamisen jälkeen löysin New York Timesin reseptin. Taikina on todella löysää, mutta kakusta tuli oikein maukas ja mehevä, vaikka ehdin jo epäillä lopputulosta. Suklaanappien/ -palojen sekoittaminen tosin on melko turhaa, sillä ne painuvat löysässä taikinassa saman tien vuoan pohjaan. Yritin ripotella ne suhteellisen tasaisesti vuokaan, sen voisi tosin tehdä jo ennen taikinan kaatamista. Tumma suklaa toimii kuitenkin hyvänä makuparina viskille (käytin itse Jack Danielsia, single maltit ovat tässä kohtaa mielestäni vähän tuhlausta). Vaikka viski lisätään taikinaan jo ennen paistamista, on maku sen verran voimakas valmiissa kakussa, ettei siitä voi erehtyä. Mielestäni mainio tarjottava syysiltojen illanistujaisiin tai vaikka jouluksi.

Reseptejä elämään

Tällä kirjoituksella ei suoranaisesti ole mitään tekemistä leipomisen kanssa.

Shampanjaa & sattumia- blogia kirjoittava Jaana listasi jokin aika sitten elämänohjeitaan, ja se sai minutkin miettimään. Tuore äiti soveltaa niitä varmasti lapsensa kasvatuksessa, mutta ohjeet kolahtivat myös minuun todella tehokkaasti, ne oli loistavasti kiteytetty. En ole itse tietoisesti miettinyt asiaa paljoakaan viime vuosina, mutta ehkä orastava kolmenkympin kriisi alkaa tehdä tehtävänsä.

Nuoruusvuosien jälkeen olen joutunut opettelemaan olemaan itselleni lempeämpi. Se ei perfektionistina ja kontrollifriikkinä ole kovin helppoa. Vastuuntunto ja kunnianhimo ovat hienoja asioita, mutta ne vaativat tasapainoksi uskallusta ja taitoa päästää myös irti. Sekään ei ole helppoa. Harjoitus tekee kuitenkin ennen pitkää mestarin, toivottavasti.

En erityisemmin välitä sisustusteksteistä, ne ovat kyllä kauniita, mutta en oikein koskaan koe niitä omikseni. Amanda B:n tekstitaulu oli kuitenkin pakko hankkia, koska se pysäytti minut kaupassa ja senhetkisen mielentilan vuoksi sai lähes itkemään. Mielestäni siinä tiivistyy kaikessa yksinkertaisuudessa resepti parempaan elämään. Joskus itsensä onnellisemmaksi tekeminen on sitä, että leipoo tai ostaa jäätelön. Välillä on vaikeaa edes oivaltaa, mitä itse haluaa sen sijaan, että tietää, mitä muut haluavat sinun tekevän tai olevan. Sitten täytyy vielä uskaltaa. Joskus - usein - se vaatii uhrauksia ja kovasti työtä sekä luopumisen tuskaa, ehkä syyllisyyden tunnettakin. Se ei ole aina kivaa. Mutta eikö se kuitenkin lopulta ole sen arvoista? Minä haluan uskoa niin.

Death by chocolate

Dramaattisesta otsikosta huolimatta kyseessä on suklaakakku, ei (ainakaan toivottavasti) kuolinsyy. Serkkuni kyseli death by chocolate- kakun reseptin perään jokin aika sitten. En ollut aiemmin kuullutkaan sellaisesta, joten hetihän se piti googlettaa. Ohjeita löytyi vaikka kuinka paljon, kekseille, kuppikakuille, kuivakakuille ja ihan "oikeille" kakuille. Osassa oli niin pöyristyttävä määrä voita, sokeria ja suklaata, että jätin suosiolla testaamatta, annoskokokin oli yli 20:n tienoilla. Yhdysvalloissa kakun toinen nimi on ilmeisesti chocolate fudge cake. Siellä kaikki on tosiaan suurempaa.

Testasin tämän Cacaowebin ohjeen, ja täytyy sanoa että hyväähän se oli. Jaoin taikinan heti kahteen 20- senttiseen irtopohjavuokaan. Kakusta tulee sen verran tahmea, että sen halkaisu olisi luultavasti ollut hermoilleni liikaa. Nyt riitti kun leikkasi rapeat pinnat pois molemmista kakkupohjista. Kuorrutukseen olisi voinut lisätä suolaa, mutta ripottelin sitä sitten palojen päälle tarjoiluvaiheessa. Ilman suolaa kuorrutus oli jopa minusta vähän äklöä suuren kermamäärän vuoksi. Kuorrutus on melko löysää vaikka yritin malttaa antaa sen jähmettyä, joten laitoin kakun hetkeksi pakastimeen. Kylmän kakun pinnalle suklaa jähmettyi paremmin. Kuorrutus ei kuivunut tai harmaantunut jääkaapissa parin päivän aikana, joten kakun voi hyvin tehdä vaikka jo päivää ennen tarjoilua.

Ohjeen mukaan tulisi käyttää kaakaopitoisuudeltaan 40-50%:sta suklaata. Käytin itse taloussuklaata (44%) ja mielestäni tuli ihan riittävän suklaista, kakkutaikinaan tulee lähes desi myös tummaa kaakaota. Missään tapauksessa ei kannata käyttää ainakaan vahvempaa kuin 50% suklaata, lopputulos voi olla aika kitkerä. Kakku on sen verran tuhtia, että siitä riittää helposti 8-12 syöjälle.

Made it!

Helsinki Midnight Run 2013 on nyt takana! Koville otti viimeiset kilometrit, mutta selvisin maaliin, ja aikakin parani alkukesästä viikon sairastelusta huolimatta. Sää suosi juoksijoita ja Helsinki näytti parhaat puolensa, tosin kaverille ei kauheasti pystynyt turistikierrosta tarjoamaan juoksun ohessa. Ehkä joku toinen kerta.

Massatapahtuman hurmos vaikutti kyllä tehokkaasti, ensimmäiset neljä kilometriä tuntui todella (pelottavan) helpolta, loput sitten hiljalleen vaikeammilta, mutta väliäkö tuolla. Lähes koko matkan jaksoin juosta, ja maaliin tulin ajassa 1.16.09. Tästä on hyvä talven aikana kiriä, niin ensi vuonna kirmataan Kaivarissa ja Skattalla jo paljon joutuisammin!

(Kuva: Helsinki Midnigt Run / Max Edin)