Synttärikakkuja

Vietin alkukuusta syntymäpäiviäni, ja koska en osannut päättää, minkä kakun tekisin, leivoin kaksi. Toinen, alla oleva pavlova, syötiin varsinaisena juhlapäivänä ja toisen tein viikkoa myöhemmin, kun äitini tuli meille.

Pavlovan pohjan ohjeen löysin Donna Hayn sivuilta, täytteen suhteen otin omavapauksia. Pohjana siis maustamaton marenki, kaakaolla saisi suklaaversion. Täytteeksi sekoitin mascarponea ja lime-valkosuklaarahkaa, ja päälle mansikoita ja kiiviä. Sudin marengin pintaan sulatettua valkosuklaata, jotta juusto-rahkaseoksen kosteus ei pilaa marengin rapeutta. Samaa suklaata valutin koko komeuden päälle koristeeksikin. Jopa J, joka ei erityisemmin pidä makeasta, tykästyi kakkuun. Toisaalta, ehkä hän vain sanoi niin, jotta hiipivää kolmenkympin kriisiä poteva avovaimo olisi tyytyväinen...

Toisen kakun ohjeen löysin Glorian Ruoka & Viinistä. Nimensä mukaisesti vadelma- suklaakakussa pitäisi olla kuusi kerrosta, mutta lehden kuvassakin niitä oli vain viisi. Ehkä kuorrutus oli sitten se kuudes kerros. Tein kakun puolikkaalla ohjeella ja vähän pienemmillä irtopohjavuoilla, mutta silti kerroksia tuli viisi ja täyte riitti hyvin. Koska täytteessä oli paljon kermaa (alkuperäisessä ohjeessa 8dl vispikermaa), oli se mielestäni turhan löysää ja kakun kokoaminen tämän vuoksi hieman haastavaa. Seuraavalla kerralla korvaan vielä isomman osan rahkalla, tai sekoitan joukkoon hieman vaniljakreemijauhetta. Täytteeseen käytin pakastevadelmia, jotka keitin ennen soseutusta, alkuperäinen ohje on tehty tuoreilla vadelmilla. Kostutin kakkua hieman vadelmamehulla tumman rommin sijaan.

Paistoin pohjia ehkä pari minuuttia liian kauan, mielestäni kakusta tuli aika kuivaa. Sitä oli tietysti pakko maistaa jo 4 tunnin jääkaapissaolon jälkeen, mutta en halunnut että kakku vettyy vadelmamehusta. Täytteen kosteus kannattikin huomioida, seuraavana päivänä pohja oli jo parempaa, kun kakku oli ollut yön yli jääkaapissa.

Vadelma ja tumma suklaa ovat loistava ja klassinen yhdistelmä, kakku on makea, mutta raikas, ja siitä riittää helposti useammallekin syöjälle. Suklaakuorrutuksenkaan kanssa ei tarvitse suuremmin säätää, kun tarkoituksena on peittää vain osa kakusta. Gloria ei ole julkaissut reseptiä verkkoversiona, mutta se löytyy numerosta 04/2013, sivulta 93.

Home sweet home

Kotona ollaan, ja luonnollisesti Suomen kesä tarjoili kaatosateen heti ensimmäisenä päivänä! No, olipa aikaa purkaa laukut ja pestä pyykkiä, ja olla Nefin kanssa. Kissan hellyydenkipeydestä päätellen sillä on ollut yhtä ikävä meitä kuin meillä sitä.

Les Sables d'Olonnesta suuntasimme Nantesiin ja sieltä takaisin Pariisiin vielä kolmeksi päiväksi. Vaikka purjehdusreissu jäi odotettua huomattavasti lyhemmäksi, en ole pahoillani siitä, että näin Ranskaa ja etenkin Pariisia paremmin ja laajemmin kuin alun perin oli tarkoitus.

Suosittelen kiertämään Pariisia metrolla ja kävellen! Meidän hotellit olivat Porte de Versaillesin messukeskuksen lähellä, mutta metrolla pääsi todella nopeasti keskustaan ja nähtävyyksien lähelle. Metrokartta on myös hyvin selkeä, joten eksymisen vaara on useista linjoista huolimatta pieni jos yhtään tietää, mihin suuntaan on pyrkimässä. Hotelliksi suosittelen Mercure Vaugirardia, hinta-laatusuhde oli mielestäni erinomainen. Harmikseni hotelli oli jo täyteen buukattu emmekä saaneet huonetta sieltä viimeisiksi päiviksi. Lennot hoituivat Norwegianin kautta, ja halpalentoyhtiön kunniaksi täytyy sanoa, että koneet, palvelun laatu ja miehistön määrä olivat positiivinen yllätys. Itse kotiuduin Pariisiin niin hyvin, että tämä ei varmasti ollut viimeinen vierailu.

Entä sitten se kuuluisa ranskalainen keittiö ja sen klassikkoruoat? Luonnollisesti keskityin makeisiin; nyt on maistettu aitoa Tarte Tatinia, useampaa macaronia, creppejä makealla ja suolaisella täytteellä ja croissantteja hillolla, voilla, juustolla, kinkulla, Nutellalla... Ainoa pettymys oli todella ylikypsäksi paistettu pihvi, jonka tilasin mediumina. Kaikkia herkkuja olisin halunnut tuoda mukanani Suomeen, mutta laukkuun päätyi lopulta vain hyvin paljon Nutellaa.

Tuosta yllä olevan kuvan hyllystä valitsin 630g ja kilon purkit. Koko hylly olisi kyllä kelvannut, mutta itsehillintä on joskus ihan toivottavaa.

Pariisista löysin taivaallisen Amorino- jäätelökahvilaketjun. Amorinossa myydään mm.  italialaista gelatoa, vohveleita ja suklaata. Annoskokoja on useita ja makuja saa valita niin paljon kuin haluaa. Jos jäätelön ottaa vohveliin, tehdään tötteröstä kauniisti kukan mallinen. Ihana yksityiskohta! Tällainen putiikki saisi tulla Suomeenkin, uskon että ainakin Helsingissä voisi olla riittävät markkinat. Amorinossa myytiin omaa reseptikirjaa, ja se oli tietysti pakko hankkia. Kirjan kuvat ovat kauniita ja reseptit suhteellisen yksinkertaisia. Vielä en ole ehtinyt testaamaan yhtäkään, mutta mansikkasorbetti ja hasselpähkinäjäätelö ovat testilistan kärjessä.

Champs Elyséen Swarovskin liikkeestä sain etukäteisenä syntymäpäivänlahjana kaksi kaulakorua. Kristalliportaat ja kaikki kimallus aiheuttivat sen verran kovan prinsessakuumeen, että ostin itselleni vielä koruihin sopivan sormuksen. Timantit ovat ehkä tytön parhaita ystäviä, mutta eivät nuo kristallitkaan kovin kauaksi siitä jää!

Tänään meillä herkutellaan suomalaisella uudella perunalla, ruisleivällä, juustolla ja sillillä. Vielä kun saan reilusti tuoreita mansikoita, kirsikoita ja mustikoita, ei haittaa vaikka vesisade jatkuisi viikon. Nyt pitäisi vielä päättää, mitä kuvia teetetään ihan perinteisiksi valokuviksi, jotta saadaan tyhjille seinille jotain persoonallista katseltavaa. Eiffel- tornista täytyy varmaankin koostaa useamman kuvan kollaasi, oli se vaan niin ihana.