Suunnitelma B

Pääsimme lähtemään La Rochellesta päivää myöhemmin kuin alun perin oli tarkoitus. Aluksi Atlantti näytti parhaat puolensa, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, oli sopiva tuuli ja pienet laineet. No, Biskajanlahti päätti sitten ottaa minulta luulot pois. Vastatuuli ja aallot kasvoivat samaan tahtiin merisairauteni kanssa, ja seitsemän tunnin jälkeen saavuttiin illaksi Ile d'Yeun sijaan paljon lähemmäs Bourgenayhin. Oma olotila oli sitä luokkaa, että purjehtiminen riitti tällä erää. Minä ja J jatkoimme aamulla taksilla Les Sables d'Ollonneen ja muut suuntasivat takaisin merelle.

Les Sablesin hotelli sattuu olemaan sopivasti aivan meren rannalla ja pienen chocolaterien naapurissa! Tämä sopii arvatenkin paremmin kuin hyvin minulle. Paluulentomme Helsinkiin lähtee Pariisista vasta 3.7., joten vierailemme mahdollisesti vielä Nantesissa ja Le Mansissa matkan varrella. Alun perin kun oli ajatuksena purjehtia vielä Ile d'Yeulta Brestiin ja matkustaa sieltä Pariisiin.

Toivon turvallista matkaa ja paljon myötätuulta C'est la Vien miehistölle. Ehkä se Saaristomeri kuitenkin riittää jatkossakin itselleni. Nyt jää vielä enemmän aikaa Ranskan herkuille!

Matkalla

Noniin, Pariisista on nyt nähty parhaat palat ja tänään matkattiin La Rochellen satamaan nopealla TGV- junalla. Pariisin ehdoton kohokohta oli Eiffel- torni, mutta myös leipomot ja jäätelökioskit keräsivät pisteitä.

Veneen varustelu alkaa huomenaamulla, mutta itse taidan suunnistaa ensimmäisenä lähimpään ruokakauppaan etsimään mahdollisimman suuren Nutella- purkin. Jaksaa sitten paremmin.

Matkakuumetta

Vietän tänä vuonna juhannuksen Pariisissa. Sinänsä itselleni on aivan sama mikä aika on kyseessä, pääasia on, että viimein pääsen Pariisiin. Luonnollisesti sääennuste lupaa Suomeen mahtavaa kesäkeliä ja Ranskaan vesisadetta, mutta kaikkea ei kai voi saada. Luotan vahvasti Eiffel- torniin, croissantteihin ja macaron- leivoksiin, oli sää mikä tahansa. Alla muutama googlesta napattu hehkutuskuva, omia odotellessa...

 

 

Ranskaan lähdetään hakemaan uutta purjevenettä, joten Pariisi on vain yksi etappi, joskin itselleni se tärkein. Veneessä osaan vain olla pois tieltä, sitäkin vaihtelevalla menestyksellä. Olen porukasta kuitenkin ainoa, joka osaa ranskaa, eli tulkkaamisen riski on suuri. Eri asia, miten hyvin keskustelu sujuu ranskaksi, kun en tiedä mitä veneilysanat tarkoittavat edes suomeksi. Osa seurueesta purjehtii koko matkan La Rochellesta Turkuun, mutta itse tulen jo Ranskan puolelta takaisin kotiin. Koko purjehdusreissua voi seurata linkin takaa löytyvästä Tuuli vie- blogista.

Omat haasteensa tarjoaa veneruoka. Purjehduksen alussa veneessä on seitsemän ihmistä ja keittiö näkyy alla olevassa kuvassa. Kattiloita, pannuja, kulhoja ja muita astioita ei ole rajattomasti, kylmätilaa vielä vähemmän, ja joka päivä ei olla satamassa ruokakaupan tai ravintoloiden lähellä. Saa nähdä, mitä pöydästä löytyy milloinkin. Fuusioruokaa uudella tasolla, uskoisin.